This Movie Will Blow Your Mind And Change The Way You See The Outback

Vuonna 1977 nuori Robyn Davidson taivalsi 2700 kilometriä Australian takamaita. Nyt matka on kääntynyt erinomaiseksi elokuvaksi Tracks.

Elokuvan puolivälin tienoilla Robyn tajuaa eksyneensä. Ennen kuin asia varsinaisesti ilmaistaan katsojalle, Robyn katoaa okapensaan taa. Väreilevä kuumuus saa oksat tanssimaan villisti kuvassa. Hahmo on hukassa niiden muodostaman mutkikkaan verkoston takana, ja hänen ahdinkonsa voi aistia ennen kuin sormi ehtii edes hakea paniikkinappulaa.

Elokuva välittää kuin varkain sen kurkkua kuristavan tunteen, kun ihminen ei vielä tajua eksyneensä, mutta huomaa ympäristönsä käyneen äkkiä oudoksi. Tällaisia hetkiä Tracksissa riittää, ja niiden takia se on niin oivallinen elokuva – sarja väkeviä, sanattomia tuokioita, joita ei ole tyhmennetty liialla tarinallistamisella.

Mia Wasikowska on Robynin roolissa ilmestyksenomainen, silkkaa läsnäoloa. Matkan motiivit on ymmärretty jättää elokuvassa pitkälti pimentoon, eikä Wasikowskakaan yritä tuoda niitä työskentelyssään pintaan.

Tracks voisi pienillä painopisteen muutoksilla taantua mukahengelliseksi postikorttikollaasiksi. Sellaiseksi, jota saastasivustot tyrkyttäisivät ylläolevan kaltaisilla otsikoilla. Nyt se on pakahduttavan kuumeinen tosien hetkien kokoelma, joka loppuu yllättäen ja hahmottuu tarinaksi enintään jälkikäteen. Siinäkin mielessä se on kuin oikea matka.