Miesterapiaa

Unohtakaa Miesten vuoro. Tässä viisi hienoa asiaa, josta voi ammentaa tervettä miesenergiaa silloin, kun maskuliinisuus tuntuu olevan liian nopeassa muutoksessa:

Peter, Benny ja John Aviomiesten (1970) tunnelmissa

Gazzaran hymy
Ben Gazzara on niitä näyttelijöitä, joiden takia katsoo vaikka kehnompaakin elokuvaa. Tapahtui Bennyn ympärillä mitä tahansa, aina nähdään sama huikea draama: Gazzara vilkaisee muita näyttelijöitä, ottaa maailman leveimmän hymyn, pudistaa hitaasti päätään ja örähtää.

Best in Texas
Bitch Slapin kaltaiset täsmäkulttiohjukset voisi haudata jonnekin syvälle (maan) poveen, mutta joskus nekin onnistuvat. Yleensä lähinnä ärsyttävä Robert Rodriguez teki kunnarin ja touchdownin yhdellä kertaa mestariteoksellaan Planet Terror (2007). Elokuvan huikeinta antia on Jeff Faheyn definitiivinen rooli Teksasin parasta grillikastiketta tarjoilevana guruna, jonka maailmassa on kaikki kohdillaan aina vihoviimeistä käkätystä myöten.

Chishu Ryu ja Syksyinen iltapäivä (1962).

So des ka
Yasujiro Ozun elokuvissa istutaan teen tai saken äärellä ja puhutaan ainakin näennäisen kohteliaasti. Toisen puheita kommentoidaan taajaan mietteliäästi ilmauksella ”so des ka”, mikä tarkoittaa ”vai niin”. Varsinkin Chishu Ryun vivahteikkaassa käytössä lausahdus rauhoittaa mieltä kuin kalareissun hiljaisuuden katkaiseva kuikan huuto öisen järven selällä.

Bronsonin rumuus
Sergio Leonen lähikuvat ovat käsite. Parhaaseen käyttöön ne pääsivät Huuliharppukostajassa, kun kameran eteen asettui Charles Bronson. Miehen rujot kasvot muistuttaisivat ydinpommilla pippuroitua autiomaata elleivät olisi niin hikiset. Lopun yhteenotossa ne nostavat Leonen oopperan tunnelatauksen järjen käsittämättömiin – ilmeenkään värähtämättä.

Mifune ja Shimura elokuvassa Kulkukoira (1949).

Shimuran kupoli
Toshiro Mifune on Akira Kurosawan elokuvien tähti, mutta taustalla lempeästi päätään hierova Takashi Shimura on niiden sielu.