2010-luvun paras suomalainen elokuva saattaa olla indietä.

huhtikuu 26, 2010

Indie on noussut viime aikoina pinnalle suomalaisessa elokuvakeskustelussa, mutta voi kysyä, onko sillä oikeasti mitään merkitystä. Keskimäärin indie-elokuva kun on Suomessa sitä, että pojat ampuvat toisiaan metsässä leikkipyssyillä. Kentällä tuntuu kuitenkin olevan tällä hetkellä jonkinlaista tervettä liikehdintää kohti hieman monimuotoisempia ilmaisun tapoja. Timo Vuorensola ehti jo mainostamaan indie-elokuvaa Mitä meistä tuli (2009) parhaana suomalaisena elokuvana kymmeneen vuoteen, mikä oli mainiota jeesausta kavereille, mutta ehkä hieman kaukana todellisuudesta. Mutta pohditaanpa hetki mitä indie tarkoittaa konkreettisesti suomalaisessa elokuvassa nyt, ja mitä se voisi tarkoittaa lähitulevaisuudessa?

Musiikissa indie viittaa pääasiassa esteettisiin seikkoihin, mutta suomalaisen elokuvan tapauksessa nimitys perustuu puhtaasti kaupallisiin ja ammatillisiin tekijöihin. Selvyyden vuoksi unohdetaan ensin elokuvakoulujen oppilastyöt, koska ne muodostavat oman maailmansa indien ja ammattimaisen elokuvan välimaastossa. Joku alan opiskelija ärähtää, mutta voi sitten miettiä mitä tekee kymmenen vuoden kuluttua. Elokuvakouluissa tehdään elokuvia, koska se kuuluu osana opintoihin. Oppilastöissä törmää lupaaviin juttuihin, mutta ihmeen harvasta alan opiskelijasta kehkeytyy itsenäisesti ja aktiivisesti toimivaa elokuvantekijää. Indie-elokuvaa varmemmin elokuvakoululaisen nimen löytää Big Brotherin lopputeksteistä.

Tämä johtaa toiseen käsitykseeni, jonka mukaan indietä tekevät etupäässä amatöörit. Helsingin Sanomien Leena Virtanen kiteytti amatöörielokuvan olemuksen Mitä meistä tuli -arviossaan seuraavasti: ”Ne voivat joskus onnistua yli odotustenkin, mutta se edellyttää vahvaa itseironiaa ja huumoria.” Pahinta tässä ei ole Virtasen näköalattomuus, vaan se, että moni indien tekijä on jo pitkään tuntunut ajattelevan samoin.

Camp-pläjäysten tekemisessä ei ole mitään pahaa, mutta viittä vaille kokonaan niistä koostuva indie-kulttuuri ei ole terve. Se viestittää ulkopuolelle, että meitä ei voi ottaa vakavasti, emmekä uskalla astua esiin ironian verhon takaa.

Sisältöjen yksipuolisuus selittyy osittain tekijöiden nuoruudella. Usein tekeminen loppuu siinä vaiheessa, kun tuttu kuvausporukka hajaantuu töihin, parisuhteisiin ja kaikkeen muuhun mitä oikeaksi maailmaksi kutsutaan. Tässä vaiheessa porukan dynamo ja visiönääri tappaa intohimonsa tai lähtee elokuvakouluun.

Onneksi tilanne on vähitellen muuttumassa. Digitekniikka on kehittynyt sille tasolle, että minimaalisella budjetillakin on mahdollista saada aikaiseksi näyttävää jälkeä. Toki ammattilaiset pystyvät tekemään isompien budjettien turvin paljon sellaista hyvää, mihin pikkutekijän rasittunut selkä ei veny, mutta tekemättömyyttä on turha puolustella resurssien puutteella. Silloin kuulostaa äkkiä kartanossaan vetistelevältä rennyltä, joka haluaisi tehdä pienimuotoista draamaa, mutku tuottajat ei anna.

Taiteilija ei anele lupaa. Taiteilija tekee.


“It’s just the stupidity of not allowing certain pictures to be made simply because they’re not expensive enough. You have to kill yourself to make an expensive picture out of an inexpensive movie, in order to suit the economic standards everyone is used to. Why? It’s a camera and some people – why should that cost more than a five-story building? That’s the kind of impossible situation that makes paranoids out of all people who make films. We have to contend with it; we accept it, and in accepting it we hurt ourselves and everyone else around us.”

– John Cassavetes

Indie-tekijöitä ei komentele kukaan tai mikään, ellei sitten itsesensuuri. Sillä riippumattomuus ei ole mikään itseisarvo. Riippumattomuuttaan on turha hehkuttaa, jos hommia tehdään varovaisesti, niin kuin sillä saatettaisiin vaarantaa jokin olematon urakehitys. Varoittavaa esimerkkiä voi hakea vaikka Amerikasta, jossa indien henkiseksi isäksi tituleeratun John Cassavetesin vaikutus näkyy lähinnä siinä, että indie-elokuvissa puhutaan liian paljon. Tehtyjen elokuvien määrään nähden helmiä on luvattoman vähän. Hämmentävän paljon on sen sijaan Little Miss Sunshinen kaltaista löysää paskaa, jota puristetaan ulos siinä toivossa, että joku iso studio tekee siitä tarjouksen.

Suomessa on totuttu pitämään koulutusta korkeassa arvossa, minkä seurauksena riippumattomuuteen yhdistettyä kouluttamattomuutta pidetään elokuvamaailmassakin usein vammana. Indie-tekijöiden on näytettävä, että riippumattomuus voi olla rikkaus. Indien ei tarvitse olla alisteista ammattielokuvalle. Indie-kulttuuri ei ole farmiliiga. Se ei myöskään sulje pois ammattimaisen tekemisen mahdollisuutta. Ammattilaisen on mahdollista tehdä elokuvia itsenäisesti. Itsenäisyys on vapautta.

Indie-elokuvilla on toivottavasti lähitulevaisuudessa yleisö, joka osaa odottaa muutakin kuin hetken nauruja ja sähellystä. Se yleisö ei synny muuten kuin hyviä elokuvia tekemällä. Kehitystä on tapahtunut, mutta suomalainen indie tepastelee vielä epävarmasti lapsenkengissään. Teknisesti pätevää, kerronnaltaan riittävän terävää peruselokuvaa puskemalla riippumattomat voivat kuroa umpeen sitä arvostuksen kuilua, joka erottaa heidät ”oikeista” elokuvantekijöistä.

Olisi silti typerää tyytyä vain tähän. Itsenäisesti toimivat amatöörit voivat tehdä parempia elokuvia kuin kaiken oikein tekevät rautaiset ammattilaiset, koska heillä on varaa mennä perse edellä puuhun, ja vieläpä väärään puuhun. Pikkuelokuvissa voi tehdä asiat väärin ilman, että keneltäkään menee firma nurin ja ruoka suusta. Asiat voi tehdä niin pieleen, että tuloksena syntyy ikonit seinältä repivä mestariteos. Miksi elokuvantekijän pitäisi tyytyä vähempään?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: