Valkoinen nauha ja epäilyttävä opettaja

elokuu 8, 2010

Sisältää pienimuotoisia juonipaljastuksia.

Michael Haneken Kultaisella palmulla palkittu uutuus Valkoinen nauha (2009) oli pienoinen pettymys kaiken ennakkohehkutuksen jälkeen. Mikään ei ollut varsinaisesti pielessä elokuvallisesti upeassa kokonaisuudessa, mutta jotenkin tyhjän olon se jätti. Elokuvassa ei tuntunut olevan sisällöllisesti oikein mitään, mitä ei muutaman arvostelun lukeneena olisi osannut odottaa.

Ongelmani elokuvan kanssa tiivistyivät kohtaan, jossa leikataan masturboinnista kiinni jäänyttä poikaansa toruvasta pastorista sisäkköään naivaan lääkäriin. Tällaiseen kyläyhteisön sosiaalisen hierarkian yksioikoiseen kartoittamiseen olisi kaivannut jotain muutakin kierrettä kuin mystiset onnettomuudet. Aion silti katsoa Valkoisen nauhan ehdottomasti uudestaan, koska se ei kuitenkaan tuntunut tyhjentyvän yhdellä katselukerralla.

Eräs mielenkiintoinen seikka elokuvassa pisti silmääni. Vaikka kertoja on kylän opettaja, ja lapset tarinan keskiössä, emme kertaakaan näe varsinaisia opetustilanteita. Koulussa vieraillaan vain silloin, kun mukana on muitakin aikuisia. Mikä onkaan opettajan ja lasten suhde? Oliko vapaamieliseltä vaikuttavan opettajan metodeissa tai opeissa kenties jotakin, mikä olisi mahdollisesti innoittanut lapset tihutöihin?

Jollain tapaa myös kertojan puheenvuorot elokuvan alussa ja lopussa loivat kyseenalaisen vaikutelman. Aivan kuin opettaja yrittäisi pestä käsiään tapahtuneesta. Alussa hän kytkee tapahtumat natsismin nousuun, siis johonkin paljon kyläyhteisön kuohuntoja suurempaan liikehdintään, jonka syntymiseen hänellä itsellään ei voinut olla osaa eikä arpaa. Lopuksi hän päättää elokuvan toteamukseen, ettei sen koommin nähnyt kylän ihmisiä, eli hän sanoutuu irti näiden myöhemmistä vaiheista.

Kohtaus, jossa opettaja tapaa ensimmäisen kerran rakastettunsa, heijastaa valkeudessaan ja kaikkinaisessa varjottomuudessaan sitä, että opettaja on melkeinpä ainoa elokuvan henkilöistä, jonka pimeää puolta ei valoteta lainkaan. En tiedä, onko elokuvassa mitään varsinaisia viitteitä siihen, että opettajallakin olisi luurankoja kaapissaan, mutta jotain epäilyttävää tämän kestopuhtoisuudessa oli.

Mainokset

Yksi vastaus to “Valkoinen nauha ja epäilyttävä opettaja”

  1. Näin tämän elokuvan eilen, viimeinkin, ja totean, että se on erittäin hieno eurooppalainen taide-elokuva. Sen teemoja on käsitelty elokuvassa aikaisemminkin, mutta ei pitkään aikaan tällaisella havainnoinnin tarkkuudella. Koko elokuva oli kuin pala palalta täydellistyvä palapeli, jossa sen päähenkilö, kylä, ristivalotettiin kaikista mahdollisista suunnista. Haneke ei varsinaisesti halua mitään muuta kuin että katsoja oppii tuntemaan kylän ja sen säännöt. Loput jäävät itse kunkin pääteltäväksi. Sanoisin, että kristillis-puritaanista yhteiskuntajärjestystä on harvoin pistetty yhtä matalaksi kuin Valkoisessa nauhassa. Aikuisten ja lasten vuorovaikutussuhteet on kartoitettu harvinaisella yksityiskohtaisuudella. Jos joku haluaa näkemänsä perusteella esittää, että Valkoisessa nauhassa hahmotellaan koko I maailmansodan jälkeisen Euroopan henkiset lähtökohdat ja 1960-luvun kulttuurivallankumouksen välttämättömyys, ei minulla ole mitään sitä vastaan. Lisäisin Samin kirjoittamaan vielä, että tarinahan kuvataan epäluotettavan kertojan näkökulmasta, minkä opettaja vieläpä elokuvan alussa itse ilmoittaa. Itävaltalaisen tekemänä ”saksalaisena lastentarinana” Valkoinen nauha on tietystä näkökulmasta vähän ilkeä, tai häijy…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: