Spielbergiä Suolan haavoihin

syyskuu 12, 2010

Philip Noycen uutuus Salt (2010) on miellyttävän hallittu toimintaseikkailu noin ylipäätään kovin surulliseksi käyneessä genressä. Juonenkäänteet ovat mukavan poskettomia ja Angelina Jolie on hykerryttävän arvaamaton. Valitettavasti Salt sortuu kuitenkin 2000-lukulaisen toiminnan kestoriesaan – hervottomaan käsivarakuvaukseen.

Koska Noyce ei ole mikään perustunari ja kuvaajanakin toimii P.T. Andersonin luottomies Robert Elswit, katsoja pysyy kohtuullisen hyvin selvillä hahmojen kulloisestakin sijainnista ja toiminnosta. Sekin tuntuu välillä laihalta lohdulta, kun valkokankaan leveydellä tapahtuva holtiton heiluminen vain yksinkertaisesti alkaa rasittamaan silmiä. Tyylin on todella saanut toimimaan oikeastaan vain Paul Greengrass viimeisessä Bourne-elokuvassaan, mutta ei sekään aina ollut kovinkaan kivaa katsottavaa. Ovatko nämä tekijät ikinä yrittäneet itse katsoa elokuviaan isolta kankaalta?

Saltin jälkeen tuntui sitäkin hienommalta katsoa Steven Spielbergin München (2005). On oikeastaan aika häkellyttävää, millaiseen lentoon Spielbergin kuvakieli parhaimmillaan nousee. Münchenin tapauksessa kerronta on jäänyt tulenaran aihealueen varjoon, vaikka se on melkeinpä vuosikymmenen suvereeneinta sarallaan. Luulisi, että Spielbergin taiturimaisuus jaksaisi yhä hämmästyttää laajemminkin. Etenkin, kun muuten amerikkalaisen elokuvan kieli kuihtuu kiihtyvää vauhtia.

Spielberg käyttää ihailtavalla varmuudella pitkiä ottoja, joiden pituutta ei edes huomaa, koska niiden asetelmat muuttuvat koko ajan kohtausten sisältöä seuraillen. Yhdellä otoksella on toteutettu esimerkiksi kohtaus, jossa mönkään menneen pommi-iskun jälkeen tappajat ovat kokoontuneet tukikohtanaan käyttämälleen veneelle. Kuvan etualalla on joukon johtaja Avner, joka on itse loukkaantunut iskussa. Muut riitelevät taustalla ja tulevat yksi toisensa jälkeen tiuskimaan selityksiään Avnerin korvaan. Kun he ymmärtävät, että tehtävään annetut räjähteet olivat tarkoituksella vääränlaisia, kuva aukeaa Avnerin henkilökohtaisesta järkytyksestä koko ryhmän epäilyksiä kuvaavaksi. Siinä pysytään, kunnes joukko tajuaa, että myös heidän käyttämänsä veneen on tarjonnut räjähteistä vastannut taho. Kuva aukeaa nyt yleiskuvaan äkkiä vaaralliseksi käyneestä tapahtumapaikasta.

Koska Spielberg on niin vahvasti asemansa vakiinnuttanut ja ahkera tekijä, moni todennäköisesti suhtautuu häneen itsestäänselvyytenä. Ehkä olisi tylsää hehkuttaa miestä, joka on ollut jo niin pitkään kuvioissa, eikä ole kuitenkaan samalla tavalla cool kuin Scorsese. Nyt jumaloidaan vaikka väkisin jotain Christopher Nolania, koska maailma tarvitsee tuoreita messiaita.

Itseäni häiritsi pitkään Spielbergin elokuvien konservatismi, kunnes hyväksyin asian ja aloin vain nauttia niistä. Hän ei sentään ehdoin tahdoin estä katsojiaan näkemästä sitä, mitä yrittää kertoa. Nyt kun tällaiset perusasiat tuntuvat unohtuvan yhä useammilta elokuvantekijöiltä, huomaan toivovani, että useampi heistä ottaisi enemmän mallia Spielbergiltä.

Steven Spielberg kun osaa tehdä elokuvia.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: