Finnkino ei osaa näyttää elokuvia

marraskuu 25, 2010

Finnkinon Tampereen multipleksissä, Plevnassa, ei kerta kaikkiaan osata projisoida elokuvia.

Filmiltä esitettävät elokuvat ovat yleensä aivan liian tummia ja suttuisia. Esimerkiksi Rakkautta italialaisittain oli Plevnan esittämänä sisäkohtauksissaan tavattoman ankean näköinen. Pirkanmaan elokuvakeskuksen teatterissa, Niagarassa, samat kohtaukset olivat huomattavasti valoisampia ja terävämpiä. Syötävän hyvän näköisiä.

Tänään kävin katsomassa Plevnan ykkössalissa uusimman Harry Potterin, joka esitettiin 2K-digiprojektorilla. Kuva oli huomattavasti kirkkaampi kuin teatterin filmiesityksissä. Sääli vain, että 2K ei muuten yllä kuvanlaadussaan filmin tasolle. Ylipäätään 2K tuntuu typerältä ja tarpeettomalta välivaiheelta 4K-projektorien (tai parempien) yleistymistä odotellessa.

Luulisi, että kaikenlaisen kotihifistelyn yleistyessä Finnkino pyrkisi tarjoamaan katsojille edes teknisesti ylivertaisen kokemuksen. Tai ehkä filmiesitykset sössitään tarkoituksella, jotta lähtökohtaisesti tummat ja värittömät 3D-elokuvat eivät näyttäisi vertailussa niin huonoilta.

Tampereella katsojan tilanne on siksikin huono, että myös Niagarassa on jo jonkin aikaa ollut ongelmia projektorin kanssa. Kuva väpättää ärsyttävästi etenkin kirkkaissa kohdissa.

Tiedän, että nämä ovat asioita, joita kaikki eivät näe. On silti jotenkin surkuhupaisaa, että viimeisen päälle puunattuja elokuvia näytetään miten sattuu. Etenkin, kun Finnkinon ongelma piilee ilmeisesti vain viitseliäisyyden puutteessa. Elokuvamaailma tuntuu kaipaavan Kubrickin kaltaisia jääräpäitä, jotka olivat kiinnostuneita elokuviensa yksityiskohdista aina esitystekniikkaa myöten.

Tarina kertoo, että Kellopeli Appelsiinin ensi-illan aikoihin Kubrick muisti erään teatterin New Yorkissa heijastavan elokuvansa kankaan sijasta valkealle seinälle. Kubrick päätti, että mikäli teatteri aikoisi esittää hänen elokuvaansa, kuvan ulkopuolinen alue piti maalata mustaksi. Teatterinpitäjä totesi, ettei saisi mistään maalaria, koska oli lauantai. Englannissa asunut Kubrick hankki käsiinsä New Yorkin puhelinluettelon ja hoiti maalarin teatteriin.

Seuraavana päivänä, tunteja ennen ensi-iltaa, Kubrick lähetti paikallisen tuttavansa tarkistamaan, että hänen ohjeitaan oli todella noudatettu. Paikalle saavuttuaan Kubrickin sanansaattaja sai huomata, että kommunikaatiokatkoksen seurauksena seinä oli maalattu oranssiksi. Maalari kutsuttiin takaisin paikalle, seinä sai mustan värinsä, ja elokuva esitettiin ajallaan.

Mainokset

2 vastausta to “Finnkino ei osaa näyttää elokuvia”

  1. Raikkaan provosoiva haukahdus, jolle on aina sijansa. Huomautettakoon kuitenkin, että kuvan suttuisuus ja tummuus eivät johdu ammattitaidottomuudesta, vaan laitteistosta – kuulostaa ikääntyneeltä tai liian tehottomalta lampulta. Myöskään se, että Plevnassa ei osata näyttää elokuvia ei tarkoita samaa kuin Finnkino ei osaa.

    Elokuvan esittäminen on monisyisempi kulttuuri kuin mutkia oikovassa artikkelissasi luonnehdit. Olen usein miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että elokuvan esittäminen on elävää toimintaa eikä yksikään esitys toistu koskaan samanlaisena. Projektori käsittelee konkreettista materiaalia, joka kuluu ja muuttaa käyttäytymistään ja toimii yhdessä elävän valon kanssa. Myös jokainen teatteri on omanlaisensa, jokaisella on oma luonteensa ja yksilölliset ominaisuutensa. Niin sanottu hifistely ajaa kehitystä eteenpäin, mutta on tuomittu tavoittelemaan saavuttamatonta ideaalia. Elokuvaa on aina esitetty olosuhteissa, joiden skaala on uskomaton vaihdellen monituhatpaikkaisesta palatsista, jossa ääni on ajettava useita ruutuja ennen kuvaa, jotta se olisi synkronissa salin takaosassa, aasivankkureilla kulkevaan kalustoon, jolla voi näyttää filmiä syrjäisimmilläkin kylillä. Molemmissa on kyse samasta taiteesta.

    Monroen arkistoissa on mainio lehtinen 70-luvulta, jossa Tampereen silloiset kymmenkunta (!) teatteria on arvioitu tekniikan osalta. Yksikään ei päässyt huomautuksitta, mutta kaikki hyväksyttiin miten kuten kelvollisiksi.

    Polanski matkusti Pianistin aikoihin Prahaan (muistaakseni) kolme päivää ennen ensi-iltaa varmistaakseen henkilökohtaisesti esitystekniikan laadun.

    • monadifilmi said

      ”Plevna ei osaa näyttää elokuvia” olisi ollut vähän tylsä ja provinsiaalinen otsikko.

      Puhuessani Finnkinon viitseliäisyydestä viittasin juuri tähän lamppuasiaan. Luulisi, että tuon kokoisella toimijalla olisi varaa pitää koneissaan asianmukaiset lamput.

      Elokuvaesitysten elävyys ja monimuotoisuus on asia erikseen. Yksi mieleenpainuneimmista elokuvakokemuksistani oli Gangs of New Yorkin näkeminen pienimuotoisessa ulkoilmanäytöksessä Riihimäellä. Vettä satoi ja projektori naksutti pään vieressä, mutta kesäilta oli lämmin ja lämpimiä ovat muistotkin.

      Filmin kuluminen roskineen kaikkineen ei ole ikinä minua häirinnyt. Ärähdyksen arvoinen paikka on sen sijaan siinä, että likimonopolia pitävä toimija syytää alinomaa ja useassa salissaan ala-arvoista kuvaa valkokankaille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: