Rare Exportsin hyvyydestä ja huonoudesta

joulukuu 15, 2010

Katsottuani Rare Exportsin palasin kahteen elokuvaan, jotka toivat mielenkiintoisia näkökulmia tämän Suomi-uutuuden ansioihin ja heikkouksiin. Kuten edellistä kirjoitustani kommentoineen nimimerkki Karmadulan tapaus osoittaa, kaikki eivät ole Jalmari Helanderin elokuvalle lämmenneet.

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, viihde-elokuvan täytyy olla todella hyvä ollakseen täysipainoisen nautittava katselukokemus. Robert Zemeckiksen Kuka viritti ansan, Roger Rabbit (1988) oli vuosien jälkeenkin vietävän vetävä tapaus, jossa lähes kaikki toimii. Vitsit ovat tiukkoja, tehosteet yhä hämmästyttäviä ja näyttelijät tarkasti perillä siitä, minkälaista elokuvaa tekevät. Elokuvaa ehkä katsoi eri silmin kuin lapsena, mutta nyt sen virtuoosimaisuutta vain osasi arvostaa entistäkin enemmän.

Myös Edgar Wrightin ohjaama Pegg–Frost -komedia Hot Fuzz (2007) on noin ensimmäisen tuntinsa ajan täyttä timanttia. Tarinaa kuljetetaan rivakalla vauhdilla ja absurdiuskäyrä nousee juuri sopivassa kulmassa. Lopussa elokuva lähtee kuvittamaan kaikkia irvailemiaan toimintakliseitä ja veto loppuu kuin seinään. Wright ei vain ole toimintaohjaaja. Myös saman joukkion aiempi hupailu Shaun of the Dead (2004) kärsi samasta ongelmasta.

Rare Exportsista on helppo osoittaa asioita, jotka eivät kolahtaneet. Ijäsmäisiksi hehkutetut one-linerit olivat puolet ajasta melko puisevia, Onni ja Jorma Tommilan näytteleminen muutamaa kohtausta lukuunottamatta ulkokohtaista ja kuvakerronta turhan usein mukadynaamista jatkuvine zoomauksineen. Veikkaan, ettei Exports kestä kauheasti uusintakatselua, kun sinänsä jännien käänteiden yllätysmomentti ei enää paikkaa muita heikkouksia. Lisäksi sain paiseita elokuvan ruman digitaalisesta ulkoasusta, mutta en tiedä kuinka paljon se johtui Plevna 1:n digiprojisoinnista. Luulen, että paljon.

Siinä missä Roger Rabbitia katsoessa ei missään vaiheessa nolota tekijöiden puolesta ja Hot Fuzz muuttuu lopussa niin tylsäksi, ettei se edes jaksa nolottaa, Rare Exports vuorottelee yhtenään hyvien ja huonojen juttujen välillä. Tällainen on katsojalle periaatteessa hyvin rasittavaa, koska hutien jälkeen elokuvalle täytyy aina uusi mahdollisuus, mikäli katsomista haluaa jatkaa ja siitä aikoo nauttia.

Rare Exportsin katsominen ei kuitenkaan käy työstä yksinkertaisesti siksi, että siinä on hyvä meininki ja kosolti mielenkiintoisia yksityiskohtia. Napakymppi se ei ole, mutta minulle riittää, kun mittari pysyy vihreän puolella ja tahdon nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos pitää yleistää karkeasti, niin viihde-elokuvan saralla varsinaisia ilmestyksiä sattuu eteen vielä huomattavasti harvemmin kuin taide-elokuvan puolella. Tämän kanssa on terveellistä oppia elämään.

Eilen kävin Elokuva-arkiston näytöksessä katsomassa ensi kertaa Fannyn ja Alexanderin (1982). Se oli ihmeenomainen elokuva, jonka rinnalla kaikki edellämainitut hupaelmat ovat pelkkää kuumaa ilmaa. Mikä ei tarkoita, etteivätkö ne olisi mainioita elokuvia.

Mainokset

2 vastausta to “Rare Exportsin hyvyydestä ja huonoudesta”

  1. Muistuttaisin, että kaikki eivät ole lämmenneet Bergmanillekaan… Onni Tommila on parhaiten kuvattuja lapsinäyttelijöitä kotimaisessa elokuvassa, ansio kuuluu tietysti ohjaajalle, mutta myös pojan persoonalle – ja niin, isälle Jorma Tommilalle myös.
    Oli myös hienoa, että Jorma T. pystyi taas tässä näyttämään myös pehmeää puoltaan (kuten myös mukavassa Erottamattomat-elokuvassa).
    Mutta tottakai, kun jokin juttu on smash hit, niin siitä on kiva ruveta kaivamaan vikoja. Minä annoin neljä tähteä ja yksilöin kyllä ne viatkin arvostelussani. Maskula antoi yhden tähden, eikä kukaan tiedä miksi, koska hänen arvosteluaan ei ilmeisesti ole ilmiintynyt, vaan joku muu on kirjoittanut RE:stä Turun Sanomiin?
    Maskulan asenne on kunnioitettava, mutta hän on tänä vuonna antanut enemmän pojoja huonommille suomifilmeille kuin RE.

  2. Ai niin, mahtoiko olla täyspitkä F&A? Se viisituntinen siis? Katsoimme tässä pari viikkoa sitten sen kolmituntisen dvd:ltä, ja niin mainio kuin se onkin, huimaavia mustia aukkoja huomasi, koska aikoinaan sen katsoi täyspitkänä tv-sarjana – sellaisena, miksi se ehdottomasti on tarkoitettu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: