Tahdon kiihottavampia elokuvia

maaliskuu 2, 2011

Olen aina olettanut, että Wes Andersonin elokuvat ovat ärsyttäviä. Ensimmäistäkään andersonia näkemättä minulla on ollut melko hyvä käsitys niiden edustamasta tyylistä, ja se käsitys on pitänyt minut poissa niiden ääreltä.

Nyt katsoin sitten ensimmäisen andersonini, The Darjeeling Limitedin (2007), ja se oli aika pitkälti odotetun kaltainen: suorakulmaista kuvakerrontaa, symppismusaa, värejä ja nokkeluuksia. Tyyli ei käynyt niin ärsyttäväksi kuin olin kuvitellut, vaikka alkukuvana toimineen, lyhyen ja rasittavan Hotel Chevalierin aikana ehdinkin jo repiä hiuksiani.

Periaatteessa Andersonin harrastama kikkailu on piristävää vaihtelua harmaaseen peruskerrontaan, mutta käytännössä se on turhan mainosmaista ja pikkunokkelaa toimiakseen. Elokuvilla on vähän liian kirkas skeneilyn aura. Pystyn silti elämään aivan hyvin sen kanssa, että Andersonin elokuvilla on yleisönsä, ja että niistä pidetään. Hänen tyylinsä on ehkä ärsyttävä, mutta rikki se ei ole. On hyvä, että Anderson tekee elokuvia niin kuin tekee.

Paljon enemmän minua risoo se, että jotain Tummien perhosten kotia (2008) pidetään esimerkkinä hyvästä tai edes ammattimaisesti tehdystä elokuvasta. Myös Dome Karukoskelta olen nähnyt vain tämän yhden elokuvan*, mutta kaikesta mieheen kohdistuneesta mediahuomiosta huolimatta minulla ei ole oikeastaan mitään käsitystä hänen tyylistään. Tahdon olettaa, että Tummien perhosten koti on valitettava harhalaukaus, liian nopeasti kokoon kursittu palkkatyö. Mikä ei silti tietenkään selittäisi sen saamaa innostunutta vastaanottoa.

*Olen nähnyt myös Tähtitytön, jota ei lasketa, koska siitä minulla ei ole ainuttakaan muistikuvaa.

Wes Andersonin valitsema tie on siinä mielessä kunnioitettava, että persoonallinen tyyli on kuin luotu herättämään vahvoja reaktioita. Toisaalta se toimii myös kätevänä varoituksena katsojalle elokuvan mahdollisista omituisuuksista sisällössä tai rakenteessa.

Elokuva on taiteen- ja viihteenlajina tarrautunut turhan visusti kiinni hyväksi havaittuihin ratkaisuihin. Jos elokuva vaikuttaa tutulta ja turvalliselta, mutta ottaakin muutaman hienovaraisen sivuaskeleen tuntemattomaan, se tulkitaan herkästi virheeksi valmistusprosessissa. Aivan kuin kaavassa ilmenevillä poikkeamilla ei voisi olla kuin laadullisia seuraamuksia. Elokuvan pitää huutaa outouttaan, jotta se olisi hyväksyttävää.

On ollut jännittävää seurata, kuinka Mike Leigh’n loistava Vuosi elämästä (2010) on herättänyt närkästystä hahmojensa kuvitellun kusipäisyyden takia. Käytännössä syytökset kun kumpuavat vain siitä, ettei elokuva tuomitse hahmojensa epätäydellisyyksiä ja sulata ristiriitaisuuksia siisteiksi kannanotoiksi. Mutta, jos edes persoonallisen tyylinsä hyvän aikaa sitten paaluttanut mestariohjaaja ei ole turvassa turvallisuudenhakuisten kitisijöiden konservatismilta, mitä toivoa on vähäisemmillä tekijöillä?

Elokuvayleisöt pitää ravistella hereille. Siihen tarvitaan enemmän omalla hiekkalaatikollaan leikkiviä ja mahdollisesti ärsyttäviä Andersoneita, von Triereitä ja Malickeja, mutta myös susia lampaiden vaatteissa. Sillä mikä onkaan kiihottavampaa kuin se, että jokin turvalliselta näyttävä alkaa tuntua oudolta ja paljastaa pitkät hampaansa vasta, kun on liian myöhäistä paeta?

Mainokset

4 vastausta to “Tahdon kiihottavampia elokuvia”

  1. Herra Monadi! Kiitos pohdinnoista. Itse olen nähnyt kaksi Wes Andersonin elokuvaa. Erotuksena Paul Thomas Andersonin elokuviin, joista kolmesta olen pitänyt ja yhtä inhonnut (Punch) ja viidettä en ole vieläkään katsonut maineesta huolimatta (Magnolia). Andersonin (Wes) Royal Tenenbaums ja Steve Zissou ovat juuri näitä ihan kivoja, ihan persoonallisia, vähän outoja filmejä, joihin minunkin on vaikea saada intohimoista suhdetta.
    Mutta kun hän niiden ohella on tehnyt pari muutakin kehuttua filmiä, niin odotan niiden näkemistä muodostaakseni vankemman mielipiteen.

    Samaa suosittelisin Sinulle Dome Karukosken suhteen. Yhden nähdyn perusteella on vähän kohtuutonta mennä dissaamaan ketään. (Minä esim. en ole nähnyt yhtään Sinun elokuvaasi – ehkä pari lyhyttä – ja silti minulle on muodostunut käsitys elokuvistasi kirjoitustesi ja trailereiden perusteella, mutta en uneksukaan kehuvani tai haukkuvani, ennen kuin todella olen nähnyt jonkun juttusi, esim. nyt sen Agorafobian).

    Olen nähnyt kaikki Dome Karukosken filmit ja kohotan hänelle hattua. Hän on taitava, sympaattinen ja sydämellinen tekijä, jota ilman nykyisessä kotimaisessa elokuvassa oli aukko, jota ihan ei Veijareilla ja Vareksilla paikata. Pidin uusinta, Napapiirin sankareita vain keskinkertaisena K:n välityönä, mutta minun on vaikea ymmärtää, ettet muista mitään todella lupaavasta ja viehättävästä (en käytä tätä sanaa kevyesti!) Tyttö sinä olet tähdestä, hänen debyytistään, joka minusta on edelleen K:n paras.

    En ymmärrä, ettet pidä Tummia perhosia edes ”ammattimaisena”, sitähän se mitä suurimmassa määrin on, ehkä vähän kirjallinen kyllä. Mutta esimerkiksi ne flash backit ja vesikohtaukset, lapsen yölliset muistot, ne ovat tosi taitavia. Lisäksi Kielletty hedelmä pystyi siihen, mihin vain harva suomifilmi: herättämään keskustelen uskontokunnan vaietuista käytännöistä.

    En tiedä pidänkö susista enemmän kuin lampaista. Sen tiedän, kumman kanssa lähtisin mieluummin telttaretkelle. Mutta esimerkiksi Antichrist oli minusta kauhea elokuva (eikä vain kauhua), siis merkityksessä huono, oikein huono. Sitten taas toinen ”kokeellinen”, Noén Enter the Void varsin hieno työ (ei täydellinen).

    Esimerkiksi Mike Leigh on hyvin subtiili ohjaaja, silti hänen elokuvansa ravistelevat. Ärsytyksen ei tarvitse ole ihan pinnassa – se on usein puberteettista – vaan filmin syväkerroksissa. Jacques Tourneur on ohjaajista hienovaraisimpia, minua hän ei koskaan lakkaa ravistelemasta (I Walked With a Zombie, Stars In My Crown, Way of a Gaugho, Cat People…)

    • monadifilmi said

      Minä nimenomaisesti en dissannut Dome Karukoskea, vaan sanoin, että Tummien perhosten koti on huono elokuva. Oletan ja toivon muiden olevan parempia, koska muuten missään ei ole mitään mieltä.

  2. Protestoin. Väitän, että Perhoset – josta kävelin ulos puolen tunnin kohdalla – ei ollut harhalaukaus, koska se on sellaiseksi liian hyvin suunniteltua työtä. Minusta Perhosista voi lukea tekijän asenteesta ja lähtökohdista. Elokuva on ontto ja mielistelevä, tukeutuen sen tyylin rakennuspuihin, josta modernit mainokset ja amerikkalaiset toimintaelokuvat ovat tuttuja. Karukosken tavasta tehdä elokuvaa heijastuu sellainen epäterve tuotteen tekemisen ja kaupallisten näkökohtien varaan laskeminen, jollaista täällä on tuettu voimakkaasti viime vuodet. Karukosken ja Louhimiehen elokuvat ovat perusteellisesti epäkiinnostavia.

    Wes Anderson sitä vastoin on tärkeä. Ihmeellistä, miten hänen ohjauksistaan ei osaa lukea muuta kuin ”kikkailua” – mitä ne eivät ole. DL esimerkiksi – kyseenalaista, mutta esteettisesti kaunista alkunäytöstä lukuunottamatta – rakentuu harkitulle kertomukselle hakoteille ajautuneen perheen kokemuksista. Ei siis visuaaliselle leikille. Viimeksi mainittu on ohjaajan oma tapa nähdä maailma elokuvan kautta. Andersonin elokuvat ovat täynnä hienoja oivalluksia ja havaintoja yleensä amerikkalaisesta perheinstituutiosta. Royal Tenenbaumsissa on mm. viime vuosikymmenen järkyttävin itsemurhakohtaus. Toisaalta Andersonin leffat ovat aidosti mielettömän hauskoja, ja sitä paitsi hänen tapansa käyttää musiikkia on…kiihottavaa.

  3. atp said

    Itse olen nähnyt kolme ensimmäistä WA:ta (Bottle Rocket, Rushmore ja Royal Tenenbaums). Rushmorea ja Tenenbaumsia suosittelen ehdottomasti.

    Vaikka Zissou on katselulistalla, niin noista myöhemmistä kuullut ristiriitaisia mielipiteitä. En siis ole Darjeelingia nähnyt, mutta tuntuu vähän oudolta valinnat ensimmäiseksi Andersoniksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: