Blogi on ehtinyt uinua jo luvattoman kauan, mutta bloginpitäjä on valvonut senkin edestä. Monadi-Filmi osallistui viime vuoden tapaan mainioon Uneton48-lyhytelokuvakilpaan, jossa pitää tehdä elokuva alusta loppuun kahdessa vuorokaudessa.

Allekirjoittaneelle ensimmäisen kohtauksen valaisu ja muu valmistelu on yleensä kuvausten kirein vaihe, jonka jälkeen tekemisen nautinto nousee stressin ohi päällimmäiseksi tunteeksi. Uneton48:n kohdalla tämä korostuu erityisesti, koska kisan alussa pitäisi saada jutun juonesta nopeasti kiinni, minkä jälkeen jo silkka väsymys taittaa pahimman stressin.

Nukkumisesta pidättäytyvälle elokuvantekijälle maailma itsessään muuttuu kuin suureksi uneksi, jossa asioiden kontrolloimisesta joutuu jossain määrin päästämään irti. Vaikka työskentelisi päämäärätietoisestikin, oman mielen ja maailman väliin laskeutuu outo sumuverho, jolle kajastuvia ihmeellisyyksiä voi vain ihastella kameran takaa.

Tämä olisi tietysti katastrofaalista, ellei ryhmän muihin ihmisiin voisi luottaa. Nyhertäessäni valojen kanssa näyttelijät kehittelivät hersyviä kohtauksia aiemmin sovitun pohjalta aina kun kiekon katsomiseltaan ennättivät, ja suurimmaksi ongelmaksi muodostui lähinnä näiden ideoiden runnominen tarinankerronnan kannalta loogiseen muotoon. Mikä ei unisena ole kovinkaan helppoa.

Uneton48:n keskeinen haaste onkin siinä, miten pakotettu spontaanius ja aamuyön houreet saadaan naitettua lyhytelokuvaformaatin vaatimaan jämptiin perusideaan. Kun näiden ääripäiden välillä taiteilua yrittää harrastaa hirveässä univajeessa, absurdismi läikähtää välillä iloisesti yli. Tällä kertaa meille kävi juuri näin. Kun Suomi voitti viikonlopun päätteeksi kiekkokultaa, Tampereen keskustorin yölliset juhlat vaikuttivat vain luontevalta jatkolta parin edellispäivän kummallisille kokemuksille.

Hienoimpia hetkiä kuvauksissa ovat ne, kun tajuaa pysähtyä pieneksi hetkeksi, nostaa katseensa kamerasta ja nähdä, kuinka joukko motivoituneita ihmisiä on kokoontunut pohjimmiltaan aivan päättömän asian äärelle. Vaikka Uneton48:n järjellisyyttä tuli viikonlopun aikana pohtineeksi pariinkin kertaan, kisan hienous piilee osaltaan juuri siinä, miten se heittää joukon ihmisiä absurdiin tilanteeseen ja pakottaa nämä kikkailemaan yhdessä ylös allikosta.

Niin suureelliselta kuin se kuulostaakin, elokuvista tulee tekijöidensä muistoja ja näiden elämän kuvia, joten kaikessa päättömyydessään Uneton vain rikastaa tekijöidensä elämää. Odotan mielenkiinnolla, kuinka palkitsevaa on asettua katsojana tämänvuotisen sadon äärelle.

Monadi-Filmi teki tämän vuoden kilpailussa ympäristöelokuvan nimeltä Ihmisen luonto.

Mainokset
%d bloggers like this: