Peter Falk ja vapauden kaipuu

kesäkuu 27, 2011

”First you order Coca Cola and then you give me tongue”

Juhannusaattona radiosta kiiri tieto Archie Blackin kuolemasta. Tämä tarkoitti sitä, että Aviomiesten kolmikko oli kutistunut yhteen.

Archie Black oli tietenkin Peter Falk, joka menehtyi 23. kesäkuuta. Vuonna 1970 hän näytteli John Cassavetesin ohjaamassa pyhässä elokuvassa Aviomiehet. 1989 kuolleen Cassavetesin ja Ben Gazzaran kanssa Falk muodosti kolmikon, joka ystävänsä hautajaisten jälkeen repeää ryyppäämään ja päätyy Lontooseen etsimään itseään.

Peter Falk piti Aviomiehiä uransa huippukohtana, vaikka joutuikin kuvauksissa kamppailemaan Cassavetesin epätavanomaisten ohjausmetodien kanssa. Cassavetes ruokki rationaalisen ja varautuneen Falkin epävarmuutta kieltäytymällä ohjeiden antamisesta, mikä oli Cassavetesin keino saada Falk ammentamaan jäykkään hahmoonsa piirteitä omasta persoonastaan.

Aviomiehissä yhdistyy ainutlaatuisella tavalla maaginen vapauden tuntu ohjaaja-Cassavetesin etäisen tarkkailevaan katseeseen. Vaikka Falk ei saanutkaan kaipaamaansa ohjausta, on itse elokuvan syväsukellus miesten elämään piinallisen vakaaotteinen. Erikoisesti tämä hallinnan tuntu syntyy liian pitkiksi venähtävistä kohtauksista, jotka jatkuvat mukavuusrajan tuolle puolen ja antavat siten miesten kännisen hortoilun härskiintyä kuin itsestään.

Aviomiehissä kuvattu vapauden kaipuu yhdistyy itse elokuvassa unelmaan vapaammasta elokuvataiteesta. Peter Falkin kuolema tuntuu erityisen surulliselta sen vuoksi, että sen myötä muisto tuosta vapaudesta haalenee taas aavistuksen himmeämmäksi. Missä ovat nyt ne ohjaajat, jotka uskaltaisivat jättää takakireän näyttelijän vaistonsa varaan? Aviomiehissä ja sen syntytarinassa on monta hyvää opetusta halpojen järkkärielokuvien tekijöille. Heidän, jos kenen, täytyisi nojata näyttelijöihinsä tavoilla, joita nämä eivät osaa edes odottaa.

Aviomiesten jälkeen jokaisen tulisi katsoa myös kolmikon jakson mittainen vierailu Dick Cavettin talk show’ssa. Se on kuin apokryfinen merkintä elokuvan laitamilta. Paitsi että se on täynnä pidäkkeetöntä elämäniloa, joukon sydämellinen örvellys herättää myös haaveen nykyistä rehevämmästä televisiokulttuurista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: