Le Havre WTF?

syyskuu 16, 2011

Pahoittelen otsikon banaaliutta. Nyt on kuitenkin niin, että Aki Kaurismäen uutuus ja varsinkin sen saama innostunut vastaanotto ovat saattaneet minut syvään hämmennyksen tilaan. En käsitä, miten ohjaajansa kehnoin elokuva on voinut kerätä niin paljon hykerteleviä kiitoksia.

Ei Le Havre ihan huono ole, mutta se on Kaurismäen työksi poikkeuksellisen kömpelö ja ulkokohtainen. Humaani sanoma hukkuu tyystin särmättömiin hahmoihin ja tarinan muodottomuuteen.

Mitä on esimerkiksi tapahtunut Marcel Marxille? Boheemielämän (1992) rakastettavasta rentusta on tullut tylsä haahuilija. Marx olisi ehdottomasti saanut säilyttää potkunsa, niin persoonattomiksi hänen ympärillään häärivät symbolihahmot jäävät.

Persoonattomuuden tekee pahemmaksi se, ettei elokuvassa ole minkäänlaista jännitettä. On sinänsä kaunis ajatus, että Marx auttaa pakolaispoikaa henkilökohtaisen hätänsä hetkelläkin, mutta ristiriitojen puute tekee toiminnasta yhdentekevää. Koska Marxin vaimo Arletty saa ilmaista hoitoa ja on kieltänyt miestään astumasta sairaalaan, tämän laupeudentyöhön ei liity minkäänlaista uhrausta. Nyt näemme vain miehen, joka ravaa arkisesti paikasta toiseen hoitamassa tärkeää asiaa.

Ja minkälaisia asioita Marx järjestelee? Kuinka turha onkaan vaikkapa veikeän Little Bobin ympärillä juostu sivupolku, joka on huipentuvinaan virkamiesmäisesti kuitattuun tukikonserttiin. Mies vailla menneisyyttä (2002) piti sisällään vastaavanlaisen kuvion, mutta siinä toteutus oli aidosti sydämellinen.

Kaiken kukkuraksi viimeisimmät elokuvansa yksinkertaisuudessaan upeisiin kiteytyksiin päättänyt Kaurismäki ajaa uusimman elokuvansa lopuksi päin kirsikkapuuta. Olisiko siihen puuhun voinut vaikka viitata jotenkin aiemmin elokuvassa, ettei symboliikan kömpelyys olisi paistanut ihan niin räikeästi läpi?

Kovin monesta suusta on kuultu, että Ranskaan siirtyminen on tehnyt Kaurismäelle hyvää. Siinä missä ohjaajan aiemmat ekskursiot ulkomaille ovat tuottaneetkin hienoja teoksia, tuntuu hänen palettinsa menneen tällä reissulla sekaisin. Siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, näitähän sattuu, mutta teatterista poistuessamme emme voineet seuralaiseni kanssa kuin pudistella päitämme sille huimalle erolle, joka elokuvasta luetun ja kankaalta nähdyn välillä ammotti.

Lopuksi täytyy vielä todeta, että elokuvan rakkaudella sorvatut kuvasommitelmat näyttivät digiprojisoituina yksinkertaisesti vääriltä. Muutenkin tokkurainen elokuva ei olisi todellakaan kaivannut elämän kuvista tiristävää digihyhmelöä ristikseen.

Mainokset

Yksi vastaus to “Le Havre WTF?”

  1. Hei, Monadi!

    Semmoinen korjaus, että kirjoitin yhden ensimmäisistä (ellen ensimmäisen) kotimaisen arvion Le Havresta, enkä voinut sitä – valitettavasti – juuri kiitellä. Arvioni löytyy http://www.kp24.fi/elokuvat tai http://www.dvdopas.fi (muut arvioitsijat odottivat – jostakin syystä – syyskuun ensi-iltaa, vaikka elokuva nähtiin jo Sodankylän festivaaleilla kesäkuussa, ja oli siten kai julkinen ja arvioitavissa.

    Eri mieltä kanssasi olen kuitenkin André Wilmsistä, joka on mielestäni tässäkin aivan suurenmoinen ja ilman muuta elokuvan paras ominaisuus (kauniin kuvauksen ohella).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: