Parhaat?
19 joulukuun, 2011
Ugetsu – kalpean kuun tarinoita (Kenji Mizoguchi, 1959)
Mouchette – raiskattu (Robert Bresson, 1967)
Dersu Uzala (Akira Kurosawa, 1975)
Peili (Andrei Tarkovski, 1975)
Kiinalaisen kiristäjän murha (John Cassavetes, 1978)
Blue Collar (Paul Schrader, 1978)
Fanny ja Alexander (Ingmar Bergman, 1982)
Casino (Martin Scorsese, 1995)
Veteen piirretty viiva (Terrence Malick, 1998)
Eyes Wide Shut (Stanley Kubrick, 1999)
Aiheeseen liittyy
Posted by Monadi-Filmi
Monadi-Filmi 
Kiintoisa lista, Mr. Monadi! Vielä kiinnostavampi, jos olisit blogimerkintänä laittanut vähän perusteluja ja selvitystä miksi nämä elokuvat juuri nyt. Kysymysmerkki on hyvä, jos ajatellaan loogisesti, että kymmentä parasta on mahdoton valita.
Toki juuri tänä vuonna SIGHT & SOUND tekee maailmanlaajuisen kyselynsä, kun edellisestä on kulunut 10 vuotta. (Minulta ei kysellä, mutta muutamalta suomalaiselta kyllä.) Ja sekä FILM COMMENT että BFI/Sight & Sound on jo julkimoinut vuoden parhaat listansa.
Viimeksi minulta(kin) kyseltiin viittä ulko- ja kotimaista 2000-luvun parasta netissäkin olevassa kyselyssä. Ja Sodankylässä sitä yhtä ainoaa lempparia. En ole pitkään aikaan miettinyt, mikä minun varsinainen kymmenikköni olisi, ja kuinka paljon se on muuttunut. Mutta Sinun merkintöihisi assosiaatioina seuraavat, vaikka:
Ugetsu – kalpean kuun tarinoita (Kenji Mizoguchi, 1959)
– Mizoguchia en ole nähnyt vuosikausiin, joten laitetaan tähän Oshiman SEREMONIA
Mouchette – raiskattu (Robert Bresson, 1967)
– Hieno, tinkimätön filmi tuo. Itselleni paras Bresson on Kuolemaantuomittu on karannut, Balthazar tai RAHA
Dersu Uzala (Akira Kurosawa, 1975)
– En ole koskaan oikein päässyt kiinni tähän elokuvaan, sen enempää kuin oikein muihinkaan myöhäisiin Kurosawoihin. Kagemusha vielä menetteli, mutta Ran oli turhan paatoksellinen vaikka visuaalisesti hallittu. Joten tähän minulta tulisi joko Yojimbo tai SEITSEMÄN SAMURAITA
Peili (Andrei Tarkovski, 1975)
– pitäisi katsoa tuo kyllä uudestaan, jokuhan vertasi Tree of Lifea siihen, mutta luulen, että tähän laitan ANDREI RUBLEVIN
Kiinalaisen kiristäjän murha (John Cassavetes, 1978)
– Cassavetes on aina hieno. Jotain viisi vuotta sitten Suomessakin oli liikkeellä Cassavetes-dvd-boksi, jossa tämä mukana. Itse olen heikkona elokuvaan ENSI-ILTA, joka on vaikuttanut mm. Almódovarin filmiin Kaikki äidistäni
Blue Collar (Paul Schrader, 1978)
– Tätä en ole katsonut, vaikka minulla on ollut dvd jo vuosikaudet…En tiedä muita Schradereita, jotka nousisivat parhaiden listalle, vaikka niitäkin on tullut nähtyä, ellei TAKSIKUSKI (Scorsese)
Fanny ja Alexander (Ingmar Bergman, 1982)
– Bergman ei ole suosikkini, mutta jos olisi, niin sitten varmasti juuri tämä niistä.
Casino (Martin Scorsese, 1995)
– Taas sellainen elokuva, jota arvostan enemmän kuin suhtaudun intohimoisesti. Ehkä tässä nähtiin jo ensi merkit stagnaatiosta, joka myöhempää Scorsesea on vaivannut? Siksi TAKSIKUSKI
Veteen piirretty viiva (Terrence Malick, 1998)
– Malickiin en ole koskaan ihastunut, vaikka kyllä ihaillut. Luulen, että tuo kyllä on lähellä hänen parastaan.
Eyes Wide Shut (Stanley Kubrick, 1999)
– vähän sama kuin Malickin kohdalla, ei kuulu minulla ohjaajiin, joiden filmejä ottaisin autiolle saarelle. Mutta EWS on kyllä vaikuttava. Itse taitaisin valkata itsestään selvästi 2001: AVARUUSSEIKKAILU
Mutta suoraan päästä kymmenen omaa suosikkia ”maailman parhaista”: KENRAALI, PERFORMANCE, RAHA, PUNAISET KENGÄT, PSYKO, SEREMONIA, STARS IN MY CROWN, RÄSYNUKKE, ANDALUSIALAINEN KOIRA, SEITSEMÄN VELJEKSEN MORSIAMET. Kotimaisista MAA ON SYNTINEN LAULU, KAHDEKSAN SURMANLUOTIA, ja Skurnik: TIE PIMEÄÄN