Parhaat – perustelut 1/2

joulukuu 20, 2011

Listasin kymmenen mahdollisesti parasta elokuvaa.

Menemättä sen syvemmälle kaikenlaisten listausten järkevyyteen, totean vain, että tämä kymmenikkö päätyi paperille ennen kaikkea muodostamansa haasteen tähden. Kun mieltymykset kuroutuvat moneen suuntaan, suosikkielokuvien rajaaminen kymmeneen alkaa vaikuttaa juuri kohtuuttomuudessaan välttämättömältä.

Dersu Uzala

Kurosawan paras elokuva on Seitsemän samuraita tai Pahat nukkuvat hyvin. Henkilökohtaisten suosikkien listaan kirjautuu kuitenkin se, joka on kouraissut syvimmältä. Dersu Uzala kertoo sydäntäsärkevästi siitä, miten kehityksen pauhu hukuttaa alleen yhtä lailla ihmisen kuin luonnonkin äänet.

Mouchette – raiskattu

Dersu Uzalaa voi joku haukkua sentimentaaliseksi. Mouchette taas on esimerkki siitä, miten elokuva voi kertoa kuinka armottoman tarinan tahansa, kunhan se tekee sen riittävän kirkkaalla poltteella. Tällaisen elokuvan edessä tuntee itsensä valitettavan aseettomaksi, mutta ei sillä elämäniloa syövällä tavalla, jonka nihilistinen viihde toisinaan synnyttää.

Casino

Edellisen vastapainoksi korskeudellaan lähes rajatonta riemua tuottava kaleidoskooppi. Liikaa värejä, liikaa kamera-ajoja, liikaa musiikkia, liikaa puhetta, liikaa De Pesciä, mutta kaikkea tätä häkellyttävän hallitusti. Scorsese tuntui sullovan Casinoon kaikki pakkomielteensä tavalla, joka näyttää pusertaneen olennaisimman pysyvästi ulos taiteilijasta.

Veteen piirretty viiva

Jos Casino huumaa kuviensa ja ääniensä vatkaamalla pyörteellä, Veteen piirretty viiva tekee saman vaivihkaa limittyvillä ja loputtoman tuntuisesti ristiin kytkeytyvillä ajatuksilla ja tunnelmilla. Tyhjentymättömän oloinen matka, joka näyttää ja tuntuu jokaisella kerralla erilaiselta.

Ugetsu – kalpean kuun tarinoita

Hyvin karkeasti yleistäen voi sanoa, ettei 1970-lukua edeltävä Hollywood-elokuva ole erityisen lähellä sydäntäni. Esimerkiksi japanilaiset mestarit tasapainottivat elokuvissaan amerikkalaisia paremmin raskaan ja kepeän. Mizoguchin Ugetsu on tästä kenties paras esimerkki.

Elokuvan ei täydy olla sinkoilevaa freejazzia luodakseen vaikutelman alati pinnan alla väreilevistä salaisuuksista. Ugetsu kertoo melko yksinkertaisen tarinan, joka elävät kuolleista erottavan seinän häivyttämällä muuttuu uneksi ihmisen paikasta osana elämän virtaa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: