Paras elokuva 2012
tammikuu 8, 2012
Parin ensimmäisen kuvan aikana ajattelin, ettei tämä elokuva ole minua varten. Niistä huokui sellainen tavattoman rasittavaksi wesandersonisoitu hipsterismi, joka on tehnyt aivan liian monesta indie-elokuvasta katselukelvottoman viime vuosien aikana. Tyhjää staattisuutta, mihinkään hakeutumattomia kamera-ajoja.
Sitten kuviin alkoi tulla ilmaa, jonkinlaista painottomuuden tunnetta. Ja kun Sean Penn ja Frances McDormand pallottelivat tyhjän uima-altaan pohjalla, kuvat alkoivat laulaa. Tilan ja rytmin hahmotus suhteessa hahmojen mielenliikkeisiin oli selvästi poikkeuksellisella tasolla.
Paolo Sorrentinon ohjaama This Must Be the Place on hyvin vahva ehdokas koko vuoden 2012 parhaaksi elokuvaksi, ellei luvassa ole aivan ilmiömäinen elokuvavuosi.
Erityisesti teatteriarvioiden klisee on sanoa, että jokin esitys itkettää ja naurattaa vuorotellen. En minä ainakaan ole ikinä itkenyt ja nauranut sekaisin katsoessani yhtään mitään kulttuurituotetta. En, ennen kuin nyt tämän elokuvan parissa.
Palvelkaa itseänne ja käykää katsomassa This Must Be the Place.
Elokuvasta tarkemmin täällä.
