Shame ja häpeään sulkeutuminen

tammikuu 20, 2012

1970-luvun kovanaamainen toimintatähti Steve McQueen osoitti kuvasilmänsä kirkkauden esikoisohjauksellaan Hunger (2008). Rujo vankilaympäristö oli viimeistä kakkakikkaretta myöten estetisoitu, mutta toimivalla tavalla. Vain lopussa elokuva liukastui turhan paksuun symbolismiin.

Shame taas on loppuun asti hyvässä mielessä yksinkertainen elokuva. Se kuvaa murtumispisteeseen saapuvaa seksiaddiktia, mutta toimii riippuvuuskuvauksena yleisemminkin. Seksiaddiktio on elokuvallisesti hyvä valinta. Piikkiinsä vajoavan narkkarin silmien sammumista on nähty valkokankailla riittämiin, mutta tuskainen orgasmi-irvistys hätkähdyttää.

Moni tuntuu kokeneen elokuvan turhan hämäräksi ja perusteettoman monitulkintaiseksi. Luen tällaisia kirjoituksia yllättyneenä. Shame kasvattelee voimakkaita jännitteitä mahdottoman tarkasti, eikä milloinkaan ole epäselvää, miksi hahmot toimivat niin kuin toimivat. Tämä ei tarkoita, että katsojan pitäisi aina tietää millaisia tragedioita hahmot kantavat mukanaan.

Shame on jo McQueenin toinen vankilaelokuva, tällä kertaa hahmot vain ovat luoneet häkkinsä itse. Siksi jäykät ja sulkeutuneet kuvat ovat perusteltuja. Päähahmon sielun peilinä ei toimi Manhattanin lasikanjoni vaan tietokoneen ruutu.

Sulkeutumisen teema esitellään aivan mahdottoman hienosti elokuvan ensimmäisessä kuvassa, jossa mies makaa sängyllä ja tuijottaa kattoon. Kompositio on tarkoituksellisen epätasapainoinen. Sellaisen kuvan tekeminen hyvin on yllättävän vaikeaa, vaikka kamera onkin helppo panna osoittamaan päin mäntyjä.

Shamen aloituskuvan edessä tulee halu mennä korjaamaan kameran asento ja sitä myötä kameran edessä makaavan ihmisen elämä. Sitten tuo ihminen nousee ylös ja vetää verhot auki kameran pysyessä tyhjäksi jääneessä vuoteessa. Ikkunasta aukeavan maiseman sijasta näemme ryppyiset lakanat ja niiden keskelle piirtyvän sanan – häpeä.

Mainokset

7 vastausta to “Shame ja häpeään sulkeutuminen”

  1. Onko ensimmäinen lause vitsi? Sellaisena se ei ole kovin nokkela.

    En tajua tämän elokuvan suosiota etenkään leffaharrastajien keskuudessa. Ihmiset puhuvat tästä aivan kuin eivät olisi nähneet leffan leffaa viimeisen 20 vuoden aikana: McQueenin käyttämä moderni tyyli ja tarkastelutapa kulkee todella tallattuja polkuja. Jospa vain Häpeä kertoisikin suoraan seksiaddiktiosta, mutta McQueen yhdistää siihen jonkinlaista kvasieksistentiaalista angstia, mikä tekee kokonaisuudesta ummehtuneen. Minä en löytänyt tästä teennäisestä elokuvasta minkäänlaisia jännitteitä.

  2. Vänkään kyllä vastaan. Ohjaajalla on taitoja, mutta Shamessa hänen tarinankerrontansa on pikemmin laahaavaa kuin tarkkaa. Esimerkiksi laulukohtaus (New York, New York) hehkuu laskelmoivuutta, on siksi epäaito ja stoppaa siten elokuvan paikoilleen moneksi minuutiksi. Tällaisia epäonnistumisia löytyy elokuvasta useita, ja ne lienevät epäonnistuneita, koska McQueen ei täysin ymmärrä omia hahmojaan eikä saa niitä tuntumaan autenttisilta. Sitä paitsi Mulligan on pieleen roolitettu.

    Hungerin aikoihin noita sekaannuksia McQueeneissa oli useissakin julkaisuissa. Tällaisten lapsuksien käyttäminen esimerkkinä siitä, että elokuvakriitikoilta puuttuu ammatitaitoa on vähän kuin huutaisi, että maapallo onkin pyöreä.

    • Mulliganin tilalle minäkin olisin kaivannut jonkun vähän räkäisemmän vosun.

      Laulukohtauksesta pidin siksi, että Brandonin reaktiosta saattoi päätellä jotakin tämän menneisyydestä. Ehkä hänelläkin on ollut unelmia henkilökohtaisesta New Yorkin valloituksesta, mutta se on sitten vaihtunut itseinhoisaan runkkailuun. Mulliganin kasvoissa viipyilyn ehdin elokuvaa katsoessani kyseenalaistaa, mutta toisaalta näin tiukasti päähahmonsa jumeihin käpertyneessä jutussa tuollainen oli ihan virkistävää. Sen lisäksi sillä saatiin hyvin viivyteltyä Brandonin reaktioon leikkaamista.

      En kyseenalaista, vaan kysyn: kun sanot McQueenin kulkevan todella tallattuja polkuja, niin kenet näet hänen hengenheimolaisikseen?

      Vaikka ehdin sanoa Metron McQueen-möhläystä surulliseksi, niin oikeastaan kyse on hyvinkin hauskasta jutusta. Vähän sama kuin jos nyt pinnalle nousisi joku reikäpäinen toimintatähti nimeltä Stanley Kubrick. Tuon ihmisen koko olemassaolo yksinkertaisesti vaatisi jonkun elämässään eksyneen tietäjän painokasta kommenttia ohjaajamestarin uusista tuulista. Moinen erhe olisi hyvin epätodennäköinen, pöyristyttävä ja välttämätön. Tietämättään se antaisi Kubrick-vainaalle uuden elämän.

      • Jarno Mällinen said

        Laulukohtaus oli ensimmäinen huippukohta tässä hyvässä elokuvassa. Tunneyhteyden syntymisen ja umpioitumisen dialektiikka tuli hienosti esille. Pidin myös McQueenin tavasta pelata niukoilla tulkinnallisilla aineksilla. Näin elokuva säilytti kulttuurikriittisen pointtinsa yksilöpsykologisen draaman ohella. Ja jos tyyli toimii, niin mitä siitä, vaikka se kulkisikin tallattuja polkuja. Taiteessa operoidaan useinkin perinteisillä keinoilla.

  3. Esitit vaikean kysymyksen – ja tämä on kohteliaisuus. En taida pystyä tyydyttävään vastaukseen, ja siihen on syynä, etten koe McQueenin jäljittelevän ketään yksittäistä ohjaajaa, vaan jotain kollektiivisempaa, minkä takia hänen tekemisensä tässä elokuvassa – joka eroaa erittäin paljon Hungerista – tuntuu lattealta. Esimerkiksi Amerikan Psyko puhuu monesti samoista asioista, siitä kuinka kaikki on pintaa eikä sen alla ole mitään. Tyylissäkin on samankaltaista liukautta, vaikka huumoria ja energiaa löytyy paljon enemmän. Juppikuvauksena myös Eyes Wide Shut tuntuu Shamen paremmalta versiolta. Tai ehkä jotkut Neil LaButen kyyniset jutut voisivat tulla kyseeseen. Mutta ehkäpä eroja on sittenkin enemmän kuin yhteneväisyyksiä ja todelliset vertailukohdat löytyvät tusinaleffoista, jotka olen jo aikaa unohtanut. Joka tapauksessa, sen pohjalta, mitä olen elämässäni nähnyt ja lukenut, McQueenin näkemyksessä ei tuntunut mitään raikasta tai silmiä avaavaa, ja siksi se jätti kylmäksi.

  4. Mukava olla välillä TÄYSIN samaa mieltä kanssasi, sanasta sanaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: