Benny – myöhäinen muistokirjoitus

helmikuu 15, 2012

Reilu viikko sitten ystäväni lähetti minulle viestin, jossa luki:

Peter katselee vaimeaa hiillosta ja sytyttää uuden tupakan. John käy läpi muistiinpanojaan ja käärii hihansa. Benny astuu kalvakkaan valoon, esittää sanattoman kysymyksen: ”Mikä on merkkini?”

John vastaa: ”Seurailet Peteriä ja vähitellen… huomaat kyllä milloin hetkesi tulee.”

Ben nyökkää, ottaa asemansa.

VALOT
KAMERA
OLKAA HYVÄ

Ben Gazzara oli kuollut perjantaina 3.2.2012 haimasyöpään New Yorkissa.

Kukaan näyttelijä ei ole merkinnyt minulle yhtä paljon kuin Gazzara. Vaikka hänen ansiolistansa käsittää lukuisten teatteriproduktioiden lisäksi niinkin hienoja elokuvia kuin Erään murhan anatomia, Buffalo ’66 ja The Big Lebowski, todellisen legendan hänestä tekivät kaksi elokuvahistorian unohtumattomimpiin kuuluvaa roolityötä John Cassavetesin ohjauksessa.

Aviomiehissä (1970) hän oli Harry, yksi kolmesta kuollutta ystäväänsä surevasta miehestä yhdessä Cassavetesin ja viime vuonna menehtyneen Peter Falkin kanssa. Pysäyttävän rehellisessä ystävyyden ja vanhenemisen kuvauksessaan Aviomiehet on liiankin suuri elokuva kerralla ymmärrettäväksi. Siksi katsonkin sen uudestaan joka vuosi, yhdessä hyvien ystävien kanssa tietenkin.

Kiinalaisen kiristäjän murhassa (1976) Gazzara kantoi pääosavastuun yksin ja teki roolin, jonka olen valmis nostamaan amerikkalaisen elokuvan hienoimmaksi yksittäiseksi ihmisen kuvaksi. Tarkempi kirjoitukseni elokuvasta täällä.

Gazzarasta teki suuren hänen kykynsä yhdistää mitä sikarisin äijäkkyys itsevarman ulkokuoren taakse piiloutuvaan kaunosieluisuuteen. Silloin, kun elokuva hänen ympärillään oli visvainen, ensin mainittu ulottuvuus laajeni hykerryttäviin mittoihin. Tästä mainiona esimerkkinä toimii Steve Carverin ohjaama Corman-tuotanto Al Capone (1975), jossa Gazzara lähinnä örisee tiensä läpi elokuvan.

Tasapainoisempaa yhdistelmää demonstroi Marco Ferrerin Bukowski-filmatisointi Kaupungin kaunein tyttö (Tales of Ordinary Madness, 1980) ja sen unohtumaton alku, jossa Gazzara kertoo meille tyylistä.

Juuri Gazzaran ymmärrys tyylistä valkokankaan liekkeihin sytyttävänä tekijänä erotti hänet kollegoistaan. Benny oli keikari, mutta aina joko pohjattoman ilomielisellä tai vastavuoroisesti sydäntäsärkevällä tavalla, parhaimmillaan molemmilla. Koskaan hänen ryhdikkyytensä ja mairea myhäilynsä eivät jääneet vain pintakiilloksi.

Lopuksi ei kai voi kuin antaa puheenvuoron Gazzaralle itselleen, kanavoimassa ystävänsä sanoja:

Ever since this world began, love not war has conquered man.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: