Studiosukellus, osa 1: Ford, Hawks, Wilder

helmikuu 27, 2012

Yritin katsoa John Fordin Keltaisen nauhan (1949), mutta tunnin jälkeen minun oli pakko lopettaa.

En ymmärrä, miten Ford voidaan lukea merkittävimpien elokuvaohjaajien joukkoon. Hänen kuvakielensä on kankeaa, asenteensa valheellista partiopoikailua ja komiikkansa kesäteatteria. Lisäharmiksi Fordin elokuvia katsoessa joutuu sietämään turvonnutta nakkimakkaraa muistuttavaa John Waynea.

Hyvää Fordin elokuvissa ovat hienot maisemat.

Käsitykseni pohjautuvat lähinnä Etsijöihin (1956), jonka olen katsonut vuosien mittaan neljästi. Lisäksi olen nähnyt joitain pätkiä muista elokuvista. En siis juurikaan tunne hänen elokuviaan. Ennakkoluuloni ovat pitäneet minut kaukana niistä.

Vanha amerikkalainen studioelokuva on muutenkin minulle vähän hankala pala, enkä tunne sitä kovinkaan hyvin. Keltaisen nauhan parissa koettu tuska herätti kuitenkin kiinnostukseni. Miten näin mitäänsanomaton elokuva voi olla niin arvostettua?

Päätin aloittaa kokeen. Katson nipun elokuvia John Fordilta, Howard Hawksilta ja Billy Wilderiltä. Yritän päästä vaikka hampaat irvessä jyvälle tästä ilmiöstä ja suhteestani siihen.

Jos inhoankin Fordia, Hawksiin suhtaudun jokseenkin neutraalisti. Häneltä olen tainnut nähdä kivan Rakas minä nuorrun (1952), ihan kivan Kirjavan sataman (1944) ja joskus kauan sitten Syvän unen (1946), joka ei jättänyt pysyviä muistijälkiä. Hawksin nauttimaa suurta arvostusta en näiden sinänsä ihan kunniallisten elokuvien perusteella ymmärrä.

Wilderistä tykkään kovasti kahden elokuvan perusteella. Filmiltä nähty Auringonlaskun katu (1950) oli hieno, muttei mielestäni aivan maineensa veroinen. Tuhansien silmien edessä (1951) taas oli mahdottoman upea, ja siitä olen kirjoittanut aiemmin täällä.

Aloitan projektin katsomalla Ben Hechtin näytelmään The Front Page perustuvat elokuvat Meidän vastaeronneiden kesken (1940, Hawks) ja Etusivu uusiks’ (1974, Wilder). Kuten elokuvien vuosiluvuista näkee, en ole rajaamassa valintojani studiokauden tuotoksiin, vaan etupäässä yritän hahmottaa eräiden sen tunnusmiesten saavutuksia. Raportoin syväsukelluksen etenemisestä sitä mukaa kun huomioita kertyy.

Mainokset

Yksi vastaus to “Studiosukellus, osa 1: Ford, Hawks, Wilder”

  1. Minulla oli pitkän aikaa sama asenne Fordiin kunnes katsoin ”Mies joka ampui Liberty Valance” -elokuvan. Se on helposti Fordin paras elokuva.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: