Viisi huomiota Sotahevosesta

helmikuu 27, 2012

1.
Meillä on tapana heijastaa ominaisuuksiamme eläimiin. Steven Spielbergin Sotahevonen (2011) kuvaa ensimmäisen maailmansodan myllyssä jauhautuvia ihmisiä, joille eräs hevonen nousee toivon symboliksi. Elokuvaa on syytetty hevosen ihmisenkaltaistamisesta.

2.
Elokuvaa on myös moitittu sodan kauheuksien kääntämisestä spielbergiläiseksi saduksi. Miksi on soveliaampaa muuttaa erään sukupolven kokemus mustaksi aukoksi kuin nähdä siinä valonpilkahduksia?

3.
Onneksi elokuva on K-12 -materiaalia. Veren korvanneet ellipsit ovat hyytäviä. Sotahevonen polkee Sotamies Ryanin (1998) mutaan mennen, tullen ja kotiutuessa.

4.
Sotahevonen on komeinta Suomen teattereihin päässyttä elokuvaa ties kuinka pitkään aikaan. Visuaalisen ilmeen vaihtaminen Technicolor-simulaatiosta kuraiseen käsivaraan tarinalinjojen mukana toimii yllättävän luontevasti. Tinttiäkin Spielberg on ehtinyt heittää mukaan yhden villapaidasta peltoon tehdyn siirtymän verran.

5.
Kärkiroolissa nähtävä Jeremy Irvine on toivottoman valju, ja hänet on pantu lausumaan elokuvan huonoimmat repliikit. Ilman tätä valitettavan isoa möhläystä Sotahevosta tekisi mieli sanoa mestariteokseksi. Puhtaan elokuvallinen voima paikkaa helposti tarinan kauneusvirheet.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: