Viisi inhokkipiirrettä elokuvissa

Touko 21, 2012

Kuvaan parhaillaan omaa elokuvaani. Tässä työvaiheessa toisten tekemien elokuvien ärsyttävimmät piirteet korostuvat entisestään. Seuraavassa viisi sekalaisen ällöttävää ominaisuutta elokuvissa:

Alkutekstijaksot. Hienotkin alkutekstijaksot ovat yleensä turhia. Ne saattavat johdatella elokuvan tunnelmaan, mutta mieluummin katson alkuun kohtauksia, jotka tekevät saman omalla painollaan. Elokuvan nimi kikkailematta ruutuun ja reippaasti eteenpäin.

Zoomirunkkaus. Tykkään zoomaamisesta ja harrastan sitä kovasti itsekin. Nykivä zoomailu ja rajauksen hermostunut hakeminen kesken oton on silti kuvausrikos pahemmasta päästä. Toisin kuin taidokas käsivarakuvaus, zoomin runkkaaminen ei tee kuvamateriaalista välittömän tuntuista, vaan saa epäilemään kuvaajan fyysistä kelpoisuutta tehtävänsä suorittamiseen.

Turhat kamera-ajot. Kameraa EI SAA liikuttaa silloin, jos sen liikkeellä ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin saada otos näyttämään hienommalta (lue: mainosmaisemmalta).

Disco Inferno. Suomalaisissa elokuvissa, varsinkin indietuotannoissa, diskot esitetään usein kohtalokkaina helvetin esikartanoina, joissa päähenkilö menettää viattomuutensa kohtalokkaasti keimailevan viettelijän kynsissä. Siis suomalaisissa, esanssisiideriröyhtäisyiltä tuoksuvissa diskoissa.

Kirjakieli. Silloin, kun suomalainen näyttelijä ei ole pakotettu syntiinlankeamaan sedulan tanssilattialla, hän puhuu kirjakieltä, mikä saa hänet yleensä näyttämään kesäteatterin maalaiskomediasta eksyneeltä heinäseipäältä. Huonosti toteutettu dubbaus viimeistelee efektin.

Mainokset

2 vastausta to “Viisi inhokkipiirrettä elokuvissa”

  1. Nyt olen tuosta ensimmäisestä täysin eri mieltä. Alkutekstijakso ajaa signeerauksen ja alkusoiton funktioita. Ihan kuin kirjan kannessa kun lukee kirjailijan nimi ja teoksen otsikko. Mutta ehkä tarkoititkin Hollywoodin trendaamia ylihienosteltuja alkutekstijaksoja? Silloin olen samaa mieltä. Sen sijaan ottaa usein rajustikin pannuun Hollywood-trendi janan toisesta päästä, eli kaikenlaisten alkutekstien täydellinen skippaaminen. Tämä on piirre, joka minua Steven Soderberghissä pännii eniten (ja usein ainoana). Nykyohjaajista alkutekstejä ymmärtävät parhaiten Woody Allen ja Béla Tarr.

    • Ilmaisin itseäni huonosti. Tyylikkäissä alkuteksteissä ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Mutta sellaiset animaatiotyyppiset, lyhytelokuvaa muistuttavat tyylitelmät ovat minusta turhaa tauhkaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: