Ensi-illan lähestyessä kaikki vaikeutuu

heinäkuu 26, 2012

Tätä kohtausta et Varaosamiehessä näe.

Mitä pidemmällä elokuvan tekeminen on, sen raskaammiksi käyvät sitä koskevat päätökset. Kahden viikon päästä ensi-iltansa saava elokuvani Varaosamies on periaatteessa valmis, mutta mielessäni se on yhä kesken.

Päätäni kiristää hiukan se, että lopullinen elokuva on tasan 30 minuuttia pitkä. Mielestäni elokuvan paras leikkausversio kesti 35 minuuttia. Puoleen tuntiin päädyin kuitenkin osittain siksi, että moni lyhytelokuvafestivaali ottaa ohjelmistoonsa maksimissaan 30-minuuttisia elokuvia. Masentavan banaali syy.

Varaosamiehen ensimmäinen leikkausversio kesti 55 minuuttia, joten kirveelle on riittänyt töitä. Parinkymmenen minuutin heittäminen ikkunasta oli kuitenkin helpompaa kuin viimeisten viiden minuutin. Kokonaisuus muuttui lyhennellessä aika lailla, mutta vasta viimeisiä minuutteja leikatessa veitsi alkoi viiltää turhan läheltä tarinan sydäntä – sitä, mitä ei voi poistaa tappamatta koko elokuvaa.

Poistettu kohtaus, tämäkin.

Yksi syy viimeistelyvaiheen mutkikkuuteen on siis siinä, ettei lopussa ole enää varaa samanlaiseen haahuiluun kuin aiemmin. Päätöksiä pitää tehdä samalla, kun ajatus vieraiden ihmisten arvioivista katseista muuttuu yhä todemmaksi.

Vielä enemmän loppumetrien raskauteen vaikuttaa se, että silloin kantaa mukanaan kaikkia aiempia ratkaisuja. Jos muokkaan jostain yksityiskohdasta järjestyksessään sadannen variaation, en voi enää pelkästään kysyä, toimiiko se sellaisenaan. Olennaista kun olisi myös, toimiiko se paremmin kuin versio 46. Hulluttelu käy kovin vaikeaksi ja väärälle polulle on helppo eksyä.

Sitten on vielä se, että jälkitöiden viimeiset vaiheet eivät ole yhtä kiihkeitä kuin vaikkapa kuvaukset. Siksi 2009 kuvatun Agorafobian työstäminen tuntuu toisinaan lyijynraskaalta.

Puolituntinen Varaosamies on mielestäni hyvä elokuva. Enhän sitä muuten päästäisi käsistäni. Silti kaipaan erityisesti paria kohtausta. Ne olivat hyviä, tärkeitä kohtauksia, mutta ne oli myös mahdollista poistaa niin, ettei juoneen muodostunut aukkoja. Uskon, että jossain vaiheessa kutka käy liian kovaksi, ja palautan kaipaamani minuutit elokuvaan.

Kun ähellys elokuvan äärellä käy liian tuskalliseksi, panen sen pyörimään alusta loppuun. Tarina vie mennessään, enkä edes ihan kauheasti ajattele, että tuonkin kohtauksen ääniraidalla voisi olla haukkuva koira.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: