Anderson ja Soderbergh yllättävät tutuilla aseilla

syyskuu 19, 2012

Kaksi amerikkalaista nykyohjaajaa pääsi yllättämään pahemman kerran. Steven Soderbergh ja etenkin Wes Anderson ovat olleet minulle etäisiä, jopa vastenmielisiä tekijöitä. Molempien uutuuselokuvat ovat kuitenkin rautaa, vaikka ohjaajat pitäytyvät tutuissa tyyleissään.

On tavallaan loogista, että sen kerran kun Anderson tekee hyvän elokuvan, se on sitten todella hyvä. Hänen tyylittelynsä on ollut aina niin vahvaa ja periaatteessa kiinnostavaa, että ulkokohtaista hipsterismiä karsimalla elokuvista olisi voinut olla vaikka mihin.

Moonrise Kingdom on tyyliltään ehtaa Andersonia, mutta sisällössään se poikkeaa olennaisella tavalla tämän aiemmista kikkakolmosista. Hahmot ovat samanlaisia poseeraajia kuin ennenkin, mutta koska coolia teeskentelevät nyt aikuisten sijaan lapset, elokuva muuttuu koskettavaksi kuvaksi siitä lapsuuden ohikiitävästä hetkestä, kun kaikki on mahdottoman vakavaa ja kypsyys aikuisilta apinoitua.

Moonrise Kingdomissa on sydäntä. Ja tavattoman hieno 16-millinen look, jonka tekstuureihin haluaisi sukeltaa. Tämän kun näkisi filmiltä.

Myös Soderberghin Magic Mike pysyy uskollisena ohjaajansa etäiselle tyylille, joka on toisinaan tuntunut suorastaan välinpitämättömältä. Tässä elokuvassa on sen sijaan aito meininki. Syntyy vaikutelma, että pääsee katsomaan oikeiden ihmisten elämää, jota kamera tarkastelee rauhallisesti avarin kuvin.

Magic Miken look on myös jännittävä siinä mielessä, että kerrankin tämä jostain syystä trendikäs eltaantuneen vihreä digi-ilme on perusteltu. J-P Jokinen sen sanoo hyvin Film-o-Holicin arviossa – Magic Mike myy onnistuneesti sekä fantasian että todellisuuden. Tätä pyrkimystä tukee se, että strippiluolan ulkopuolinen maailma on tunkkaisen vihreä, kun taas suoraan katsojaa kohti kurottavat, taidokkaasti esitetyt ja tallennetut show’t heräävät piristävästi luonnollisiin väreihin. Kontrasti ei jää soderberghiläiseen tapaan viileän älylliseksi, sillä liikettä ja värejä tarkasti annostelemalla elokuva panee katsojan myötäelämään lavalla ja sen äärellä koetun ilon, mutta myös sen vaatimat uhraukset.

Yllättävän pieni näyttää olevan pannu- ja täytekakun ero näillä ohjaajilla.

Mainokset

6 vastausta to “Anderson ja Soderbergh yllättävät tutuilla aseilla”

  1. zatopek said

    Mun mielestä Anderson onnistui jo edellisessä Fantastic Mr. Fox leffassa hienosti. Siinä kun oli eläinhahmot. Ja jotain sen leffan magiasta välittyi tähän uuteen. Oli tässäkin esim. se punatakkinen säämies, jonka jokainen repliikki leikattiin eri taustaa vasten sellasta rasittavaa quirky-osastoa, jota Andersonin aiemmat leffat on täynnä. Anderson tasapainottelee aidon leikkimielisyyden ja pikkunäppärän poseeraamisen välillä, jossa se kuuluisa vaakakuppi oli tällä kertaa kuitenkin vähän enemmän ensin mainitun puolella.

  2. Jeah… Laiskan katsojan on niin suloisen helppo lokeroida Andersonin tyylitellyt elokuvat ”pikkunäppäräksi kikkailuksi” ja jättää huomioimatta, että maailmassa on ehkä kolme elokuvantekijää, joiden taidot ylipäänsä riittävät pistämään kankaalle Rushmoren ja Steve Zissoun kaltaisia muodon helmiä; ja että samassa maailmassa on ehkä kymmenkunta ohjaajaa, joilla on yhtä tunnistettavan omaleimainen elokuvallinen lause. Joten, vaikka Wesin leffat olisivat pelkkää pintaliitoa, olisivat ne silti aika kiehtovia. Mutta kuinka monessa nykyelokuvassa nähdään yhtä kauniita näyttelijätöitä kuin Bill Murray Rushmoressa tai Gene Hackman Tenenbaumsissa? Mistä löytyy järkyttävämpi kuvaus itsemurhayrityksestä kuin Tenenbaumsissa? Kuka toinen (amerikkalainen) elokuvantekijä on tutkinut modernia perheyhteisöä ja sen dynaamiikkaa yhtä pakkomielteisesti ja moniulotteisesti? Kuka USAssa tekee tätä nykyä hauskempia komedioita? Nirsoilkaa menemään vaan – minulle kyllä kelpaavat Andersonin työläästi hiotut kuvat tarinoissa, joissa yksikään detalji ei ole turha. Minkä takia hänen elokuvillaan on järjestään taipumus parantua katselu katselulta.

    • Ei kai sillä ole mitään tekemistä laiskuuden kanssa, jos kokee elokuvan vastenmieliseksi.

      Kyllä Anderson on aiemminkin ollut taitava ja omaperäinen ohjaaja, mutta ei hän ole erityisen hyviä elokuvia tehnyt, niin paljon kuin niissä onkin ollut hienoja asioita.

  3. Totta kai sillä voi olla tekemistä laiskuuden kanssa. Useinhan tästä syntyvät isoimmat polemiikit provokatiivisiksi koettujen elokuvien kohdalla: kun ei haluta ymmärtää, mitä elokuvan tekijä itse on elokuvallaan ajanut takaa. Vaikka esim. Andersonin elokuvissa ei ole mitään rajua, on niistä silti päästelty ilmoille mitä typerimpiä lausuntoja, joista paistaa läpi haluttomuus sukeltaa samoille aallonpituuksille ohjaajien kanssa.

    Soderbergh ja Anderson ovat molemmat lahjakkaita tekijöitä, joilla on se ero, että vain jälkimmäinen on kyennyt mestariteokseen – kahdesti (Rushmore ja The Royal Tenenbaums). Tämä on tietysti näkemys, joskin tarkkaan harkittu sellainen, ja seison vakaasti sen takana. Onneksi en yksin.

    • zatopek said

      Sen mitä elokuvan tekijä(t) on ”ajanut takaa” elokuvallaan ei pitäisi vaikuttaa elokuvan vastaanottoon tai tulkintaan. Valmis elokuva seisoo jaloillaan tai kaatuu tekijöistään riippumatta.

      Tuossa ylempänä kirjoitat ”muodon helmistä” ja ”työläästi hiotuista kuvista” mikä korostaakin sitä miksi Wes Andersonin elokuvat eivät kaikkien makunystyröitä välttämättä kutittele. Ylikorostettu muoto ei päästä sisälle. Pikkunokkela ironia etäännyttää emotionaalisesta ytimestä.

      Ja kyllähän Soderberghiltäkin yksi mestariteos saadaan tähän mahtumaan. Seksiä, valheita ja videonauhaa iskee nimenomaan emotionaalisesti lujaa, vaikka ei ehkä muodon puolesta briljeeraa. Myöhemminhän Soderberghistäkin on kehittynyt jonkin sortin formalisti.

      • Kiitos olennaisesta lisäyksestä. Ymmärrän täysin sen, että Andersonin tyyli, hänen käyttämänsä muoto jättää katsojia kylmiksi. Se mikä minua harmittaa, on teosten latistaminen pikkunokkelaksi ironiaksi, mistä missään nimessä ei ole kyse. Tai ainakin minä näen niissä paljon enemmän. Soderberghistäkin saatat olla oikeassa, ainakin svjv liippaa läheltä täysosumaa. Mieletön juttukaan ei jää kuin viittä vaille.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: