Zomba tekijäänsä opettaa

syyskuu 26, 2012

Sain leikattua toisen pitkän elokuvani, Zomba di Maren. Lisäkuvauksia tarvitaan vain nimeksi, nekin etupäässä tehosteiden kanssa pakerrukseen. Pieni ihme, kun ottaa huomioon, miten elokuva on tehty.

Zomba di Maren kimppuun käytiin metodilla, jonka testilaboratoriona toimi vuoden alussa valmistunut lyhytelokuva Zomba Intenso (ja jonka aiheuttamasta hämmennyksestä puolestaan voi lukea Filmiliekki-blogista). Elokuva on kuvattu ilman käsikirjoitusta, mahdollisesta juonesta on ollut vain hämärä käsitys.

Tämän mahdollisti se, että kaikki kuvaustilanteessa taltioitu puhe heivataan italodubbauksen tieltä. Oikeita repliikkejä dubbaajilla ei ole, vaan heidän puheensa pilkotaan huulisynkkaan ja näyttelijän tunnetilaan sopivaksi. Varsinainen dialogi kirjoitetaan vasta aivan viimeiseksi tekstitysten muodossa. Intensossa oli englanninkieliset tekstit, tämä käännetään myös suomeksi.

On ollut ilahduttavaa huomata, että elokuvan tarinaa pystyy seuraamaan jo nyt, täysin mykkänä ja tekstittömänä versiona. Kuvat välittävät oman totuutensa, jonka tallentamisessa on zomba-metodin suurin arvo. Paria poikkeusta lukuunottamatta näyttelijöistä kukaan ei ole edes harrastelija, joten nauhalle on tarttunut miellyttävän paljon sellaista olemista, joka äänen kera vaikuttaisi amatöörimäiseltä, mutta tällaisenaan toimii miellyttävän suoraviivaisella tavalla.

Yritin olla liikoja puuttumatta siihen, mitä näyttelijät tekevät. Jos joku niin sanotusti vetää yli, sen voi dubbauksen ja tekstityksen avulla kääntää hahmon luontevaksi käyttäytymiseksi suorituksen ympärille rakennetussa tilanteessa. Näyttelijöiden tekemiset ohjaavat näin kokonaisuutta. Jopa siinä määrin, että ruuvasin elokuvan tyyliä vastaamaan tässä piileviin mahdollisuuksiin.

Kuvausten alussa luulin tekeväni tilojen ja paikkojen elokuvaa. Koska meidän ei täytynyt välittää äänittämisen vaatimuksista, suunnittelin kuvaavani paljon avaria kuvia liikenteen vilinässä. Sen sijaan Zombasta tuli harrasta jähmettyneiden ilmeiden arkioopperaa. Rytmin hidastuessa kävi aina vain luontevammaksi syleillä koko konseptiin kuuluvaa absurdiutta. Oli helppo paeta realismia, johon suomi kielenä tahtoo aina elokuvan harmillisesti taivuttaa.

Zomba di Maren maailma on siis läpikotaisin absurdi, mutta varsinaista komediaa emme ole tehneet. Intensossa yritin muovata dialogista liian vitsikästä. Se vei liikaa huomiota kuvassa tapahtuvista asioista ja puheen musikaalisuudesta. Elokuvan lihapitoisuus kärsi, ja juuri lihan perässä olimme nyt liikkeellä.

Paljon voi vielä tapahtua kun ääniä ja tekstejä aletaan sovitella paikoilleen, mutta nyt näyttäisi, että Zomba di Maresta tulee yllättävänkin tanakka tarina yksinäisyydestä ja rakkaudennälästä. En olisi uskonut siinä vaiheessa, kun pyöräytimme projektin käyntiin seuraavalla sananvaihdolla:

”Missä kuvataan?”
”Meidän mökillä. Siellä on palju.”
”No sitten siinä paljussa on varmaan zombi.”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: