Looper on siedettävällä tavalla epälooginen

marraskuu 12, 2012

Rian Johnsonin Looper (2012) tuntuu sitä huonommalta, mitä enemmän sen epäloogista aikamatkustusjuonta jää ajattelemaan. Tämä ei kuitenkaan ole syynä siihen, että elokuva on pettymys.

Kuten taannoin kirjoitin, Skyfallin juoniaukkojen kanssa asia oli aivan toisin. Ne tekivät hahmojen valinnoista käsittämättömiä ja heittivät minut ulos elokuvan maailmasta. Looper sen sijaan on pettymys pikemminkin siksi, ettei se sotke juontaan ronskimmin ja kikkaile vielä enemmän kidutuskohtauksen kaltaisilla yksityiskohdilla. Se on malliesimerkki elokuvasta, jonka aikana katsojan mielikuvitus laukkaa paljon itse elokuvaa villimmin.

Alkunsa perusteella Looper on helppo todeta kohtuullisen fiksuksi ja hyvin tehdyksi tieteistarinaksi. Tietoisuus aikamatkustuksen mahdollistamista juonikoukeroista kiihottaa mieltä. Elokuva pelaa korttejaan hyvin vielä jonkin aikaa, mutta tyytyy lopulta jurnuttamaan insinöörimäisesti kohti tylsää finaalia.

Elokuvateatterista ulos kävellessäni ajattelin, että tämä oli ihan jees, mutta olisi voinut olla paljon parempikin. Sitten kun jäin miettimään mitä elokuvassa oikeastaan tapahtui, jouduin toteamaan, ettei aikamatkustuksella leikitty ollenkaan niin villisti, kuin vielä elokuvaa katsoessani kuvittelin.

Jos Looperin scifi jää puolitiehen, tunteiden myllertäjänä se ei pääse lähtökuopastakaan siitä huolimatta, että avaa esimerkiksi kahvilakohtauksessaan huimia mahdollisuuksia. Tästä jälkimmäisestä syystä elokuvaan on vaikea rakastua, minkä takia ajatukset kääntyvät juoneen. Ja kun juonenkin toteaa reikäiseksi, voi vain pohtia, oliko elokuvassa oikeastaan yhtään mitään arvokasta.

Looperin osittainen epäonnistuminen ei johdu juonen aukoista, vaan siitä, että se jättää katsojalleen syyn tarkastella niitä.

Mainokset

2 vastausta to “Looper on siedettävällä tavalla epälooginen”

  1. Joona said

    Niinpä. Juonen elementit ”täsmäävät”, mutta liian monessa niistä on väkinäinen, hieman epätoivoinen maku. En tiedä, ehkä rohkeampi kirjoittaja olisi rajoittanut itseään ja saanut tarinan kasaan ilman mutanttilasta ja mafialeffakliseitä… Ja lisäksi: mikä selittää valitun kuvailmaisun? Ei varmasti pelkästään se, että tehdään digillä, sillä esim. Drive on kuvattu muistaakseni Arri Alexalla. Tässä oli minusta samalla tavalla melkein-elokuvallinen ilme kuin In Timessa jokin aika sitten. Eli periaatteessa ei mitään pielessä, mutta fiilistasolla jokin tökkii – ja sitten kun esim. kompositioita alkaa seurata, ne ovat lähes kautta linjan liian ahtaita, ja syvyyssuunnassa kaikki tuntuu kaksiulotteiselta.

    Kiitos hyvästä blogista, muuten. Hienosti artikuloitua, tiivistä mutta paneutuvaa tekstiä. Nyt kun Tuukka Tomperin päivityksissä kestää kestämistään, tämä on harvoja ilon aiheita tällä saralla.

    • Looper on itse asiassa kuvattu filmille. Tämä tuli minullekin yllätyksenä, sillä elokuva näytti nimenomaan Alexalla kuvatulta – huonossa mielessä.

      Alexahan taipuu moneen, Skyfall näytti oikein hyvältä siinä missä Killer Joe elottomalta. Kuvasin itsekin taannoin lyhärin Alexalla ja sitä oli ainakin kuvaustilanteessa todella miellyttävä käyttää. Lopputulosta en ole vielä päässyt näkemään, ja jälkitöistähän lopullinen ilme on pitkälti kiinni.

      Mutta sitä en kyllä tajua, miten Looper oli saatu niin kuolleen näköiseksi. Omien muistikuvieni mukaan kuvat eivät silti olleet erityisen ahtaita, vaan että niissä olisi ollut monesti jotain pientä kikkailua. Silti elokuva tuntui menevän liian tiukasti teksti edellä. Jokin fiilistelyn puute elokuvaa vaivasi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: