Kuvainhalkoja, osa 15: Marnien noutaja saapuu

”Kuvainhalkoja” on sarja kuva-analyysejä.

Elokuvissa hienoinkin kuva on usein alisteinen sitä edeltäville ja seuraaville otoksille. Hitchcockin mahdollisesti paras elokuva Marnie (1964) sisältää taidokkaan otoksen, jonka maksimaalisen iskevyyden ohjaaja jättää hyödyntämättä kokonaisuutta palvellakseen.

Marnien asetelman voi tiivistää seuraavasti: Tippi Hedrenin esittämä nimihahmo hautoo salaisuutta, josta mies (Sean Connery) haluaa päästä selville. Miehen kateellinen käly (Diane Baker) on yhtä utelias, koska näkee tilanteessa mahdollisuuden vahingoittaa Marnieta. Niinpä käly järjestää juhlat, joihin kutsuu tästä kyseenalaisia asioita tietävän henkilön.

Käsittelen seuraavassa juhlat aloittavaa otosta. Pätkä on Youtubessa, mutta harmillisesti pilkottuna kahteen osaan. Kohtaus alkaa tämän videon kohdassa 9:44 ja jatkuu tämän videon alussa.

Otos alkaa yleiskuvana eteishallista, jonka ovi käy tiuhaan juhlavieraiden saapuessa paikalle. Olennaisia henkilöitä ovat punertavassa iltapuvussa vieraita kättelevä Diane Baker ja ovella päivystä palvelija. Jo Bakerin iltapuvun väri enteilee pahaa, sillä Marniella on punaiseen väriin liittyvä trauma.

Kamera laskeutuu hitaasti lähemmäs ovea, jota palvelija aukoo tiuhaan tahtiin. Vaikka katsoja ei vielä tiedä kälyn aikeista, otoksen rakenne viestii, että jonkinlainen paljastus on… no, aivan oven takana.

Ja niin ovesta astuu esiin herra Strutt, jolta Marnie on aivan elokuvan alussa varastanut suuren summan rahaa. Palvelija utelee vieraan henkilöllisyyttä. Loogista olisi, että kuva saavuttaisi kliimaksinsa hetkellä, jolloin Strutt lausuu napakasti kajahtavan nimensä. Sen sijaan kuva leikkautuu Bakerin hahmoon.

Struttin ääni kuullaan kuvan ulkopuolelta. Diane Baker ei reagoi tähän mitenkään silmiinpistävästi, vaan kättelee tulokkaat ja esittelee itsensä. Vieraat kiittävät kutsusta. Miksi käänteentekevän hetken dramaattiset mahdollisuudet siis hukataan siirtymällä hillittyyn reaktiokuvaan?

Lyhyt sananvaihto täsmentää, etteivät hahmot ole tavanneet aiemmin, ja että kuitenkin juuri Bakerin hahmo on kutsunut Struttin paikalle. Koko kohtauksessa on kyse siitä, miten käly ajaa Marnien nurkkaan julkisessa tilanteessa. Tunteenpurkauksien sijaan osapuolet joutuvat siis hillitsemään reaktionsa. Yhdistämällä Struttin nimen kuvaan sivistyneesti hymyilevästä kälystä Hitchcock alleviivaa jälkimmäisen tilanteesta kokemaa perverssiä mielihyvää. Kaikki esitetään äärimmäisen hillitysti, mutta pinnan alla kohtaus kihisee.

Otoksena sukellus olisi vaikuttavampi, jos se päättyisi Struttin nimen muodostamaan huutomerkkiin. Koko kohtauksen kannalta se olisi ongelmallista, sillä todellisuudessa jännitys vasta odottaa laukeamistaan.

Seuraavassa kuvassa kamera seuraa Hedreniä ja Connerya, jotka juttelevat muiden vieraiden kanssa. Vielä pienen myrsky on jossain Marnien selän takana.