Vieraissa pöydissä

huhtikuu 11, 2013

taulu

Viime kesän lopulla kokeilin jotain aivan uutta.

Uneton 48 -kilpailussa 2011 toiseksi sijoittunut Erkka Mykkänen pyysi minua kuvaamaan palkintolahjakorttien turvin tehtävää lyhytelokuvaansa. En ollut koskaan aiemmin kuvannut fiktiota niin, etten olisi myös ohjannut ja leikannut sitä.

Unettomassa palkittu ”Arttu joka puhuu Jumalalle johon ei usko koska tyttöystävä Nadja kuoli” oli yhden miehen kännykkäelokuva, joten P. Mutasen Elokuvakonepajalta vuokrattavilla kamoilla kuvaaminen tarkoitti melkoista panosten korottamista ainakin kaluston suhteen.

Sain Erkalta melko vapaat kädet kalustovalintojen suhteen. Oli heti selvää, että halusin kuvata 16-milliselle. Sitten selvisi, ettei lahjakortti tietenkään kattanut filmiostoja. Päädyimme Arrin digitaaliseen Alexa-kameraan, joka osoittautui äärimmäisen miellyttäväksi ja helpoksi käyttää. Vaikka Alexa edustaa digikuvauksen huippua, sellaisen taakse siirtyminen ei ollut mikään filmiin vaihtamisen kaltainen loikka. Olipahan vain parempi digiboksi edessä. Linssivalinnan suhteen menin kyllä metsään, sillä Redin zoomi ei ilmeensä puolesta miellyttänyt silmääni.

Erkan käsikirjoitus ”Taulu” oli yhden huoneen ja kahden näyttelijän juttu. Alkujaan hahmojen piti edustaa vastakkaisia sukupuolia, mutta Erkka astuikin itse kameran eteen Tero Peltoniemen vastanäyttelijäksi. Yhden yön jutun jälkipyykkejä pesevä tilanne muuttui heti astetta kutkuttavammaksi. Käsikirjoitusta ei tästä huolimatta taidettu muuttaa juuri lainkaan.

Kuvaukset oli jaettu kahdelle päivälle. Ensimmäisenä kuvaisimme harjoitusluontoisen version minun kamerallani, seuraavana päivänä Alexalla. Olimme suunnitelleet, että elokuva koostuisi kolmesta pitkästä otoksesta. Ensimmäisen päivän iltana Erkka kävi kuitenkin materiaalit läpi ja totesi ne turhan teatterimaisiksi. Sovimme, että tekisin kuvasuunnittelun seuraavalle päivälle oman harkintakykyni mukaan.

Kolmesta kuvasta koostuvassa elokuvassa olisi ollut yhdentekevää, kuka ne leikkaa yhteen. Nyt tein varmuuden vuoksi sellaisia valintoja, joita en todennäköisesti olisi tehnyt, mikäli olisin leikannut elokuvan itse. Coveragea otin enemmän, mutten mitenkään holtittomasti, koska päivän mittaan piti kuvata melkein vartin verran elokuvaa. Ensimmäisen raakaleikkauksen katsominen oli pieni shokki, koska se poikkesi monella tapaa odotuksistani. Vaikka kuvatessani tiedostin, etten leikkaa tätä materiaalia, mieli väkisin haki jokaisesta otosta luonnolliselta tuntuvat leikkauskohdat.

Saattaa olla, että päädyin hitusen tavallista turvallisempiin valintoihin siksi, että vieraan ja mahdottoman raskaan Alexan kanssa painiminen ei erityisesti rohkaissut isoihin riskinottoihin. Epävarmuutta lisäsi myös se, että koska Erkka näytteli, minulle vuoti ohjausvelvollisuuksia. Tämä oli hiukan outoa, koska teksti ei ollut omani ja näyttelijät tunsivat sen paljon paremmin. Normaalisti teen paljon intuitiivisia päätöksiä, joita en selittele sen kummemmin, mutta tässä tapauksessa niin ei voinut tehdä.

Lopullisesta elokuvasta minun on mahdoton puhua mitään, sillä sitä en ole nähnyt. Lupaavalta vaikuttaa, ja tekstissä ainakin on koukkuja. Kuvaajan panoksesta katson parhaaksi vaieta tällä erää.

Sen voin sanoa, että tällaista vieraissa pöydissä mesoamista kannattaisi harrastaa enemmänkin. Me elokuvan parissa puuhastelevat vetäydymme liian helposti oman ydinporukkamme turvaan näpertelemään. Tungetaan reippaasti sotkemaan toistemme kuviot.

Erkka Mykkäsen Taulu ja Monadi-Filmin Varaosamies esitetään 13.4. klo 18:00 elokuvateatteri Andorrassa Helsingissä. Liput 2e. Lisätietoja Facebookissa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: