Katso: Varaosamies

joulukuu 16, 2014

Syksyllä 2010 pakersimme todellista pikavauhtia puolituntisen komedian nimeltä Varaosamies. Siitä tuli kirkkaasti parhaita juttuja, joita olen koskaan tehnyt. Se on nyt vapaasti katsottavissa ja jaettavissa (vink vink).

Varaosamies from Monadi-Filmi on Vimeo.

Traileri täällä.

Mainokset

Huumori tekee hulluksi

marraskuu 10, 2010

Turhaan ei sanota, että komedia on lajityypeistä hankalin.

Sain vastikään valmiiksi uuden elokuvani ensimmäisen leikkausversion. Vaihteluna piilossa pitämälleni Agorafobialle, olen valaisevien kommenttien toivossa näyttänyt uutuutta alusta alkaen eri ihmisille. Tämä on ollut hyvä veto, koska monet kerronnan pienet ja helposti ratkaistavat oikut nousevat näin vähemmällä vaivalla omaankin tietoisuuteen.

Mutta mitä ihmettä pitäisi ajatella huumorin tasoa koskevista kommenteista?

Jo pienikin testiyleisö osoittaa erilaisten katselutapojen huikean kirjon. Ihmisten tavat reagoida vitseihin vaihtelevat niin laidasta laitaan, että vaikka nämä perustelisivat mielipiteensä, tekijä ei edelleenkään tiedä mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella.

Jos ihmiset nauravat, juttu melko suurella todennäköisyydellä toimii. Vastoin yleistä käsitystä, näiden kahden asian välille ei kuitenkaan voi vetää yhtäsuuruusmerkkiä, koska naurattavan kohdan täytyy olla tarkoituksenmukainen myös koko elokuvan mittakaavassa.

Mutta jos kukaan ei naura, eikä tämä johdu jostain pielessä olevan ajoituksen kaltaisesta, selkeästi havaittavasta teknisestä seikasta, tekijä saa todella pähkäillä ratkaisunsa kanssa. Vitsien sorvaaminen kaikkia miellyttäväksi kun on sula mahdottomuus ja johtaa vain värittömyyteen.

Komediaa tehdessä on pakko hyväksyä se fakta, että samat asiat eivät naurata yhtäläisesti kaikkia ihmisiä. On kuitenkin melko riipivää näyttää hauskaksi kokemaansa kohtaa kivikasvoiselle yleisölle.

Oman elokuvamme kaltaisessa indie-tuotannossa nauramattomuuden seuraukset pysyvät kuitenkin varsin yksinkertaisina. Ensin palaveerataan parin työkumppanin kesken mahdollisista ratkaisuvaihtoehdoista, ja sitten joko muutetaan kohtausta tai ei. Loppujen lopuksi päätäntävalta kuitenkin säilyy itselläni, ja teen ratkaisun parhaan arviointikykyni mukaan. En ehkä päädy parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun, mutta ainakin ratkaisu on omani. Ei sillä, että tämä tietoisuus yhtään vähentäisi itseruoskinnan määrää, jos ratkaisu lopulta osoittautuu täysin vääräksi.

Usein käy niin, että yhden yleisön ongelmallisena pitämä kohta osoittautuu menestykseksi toisen yleisön parissa. Sillä hetkellä edellisen kerran pettymys unohtuu mielestä, mutta todennäköisesti tilalle tulee uusi murheenkryyni. Tämän kanssa pitää vain yrittää oppia elämään. Mikä ei tarkoita sitä, etteikö osumatarkkuuttaan voisi parantaa.

Kirjoittajan mielestä Monty Pythonin Brianin elämä (1979) ei ole erityisen hauska elokuva.

%d bloggers like this: