Katso: Zomba di Mare!

maaliskuu 3, 2014

Monadi-Filmin kokopitkä zombipiknik Zomba di Mare on nyt katsottavissa osoitteessa http://www.zombadimare.com
Torstaina 6.3. elokuvan voi katsoa myös Helsingissä elokuvateatteri Andorran valkokankaalta kello 19. Lipun hinta on seitsemän euroa.

Kirjoituksiani elokuvan tekemisestä:
Roskasta on tullut tylsää
Kuinka kuvataan elokuva tyhjästä
Elokuvantekoa ystävien kesken

Mainokset

Zomba di Marella on nyt nettisivut. Sieltä saa ostaa DVD:tä ja Blu-rayta.

Itse elokuva tulee noille kyseisille sivuille 28.2. Ilmaiseksi saa matalaa ja maksua vastaan korkeaa resoluutiota.

Valkokankaalta elokuvaa saa katsella Helsingissä elokuvateatteri Andorrassa 6.3. klo 19. Lippu on seitsemän euroa, ja alkukuvana näytetään Trash Videon ja Insane Bastardsin uunituore Champions of Space.

Mitä tulee tämän blogin hyytyneeseen julkaisutahtiin, niin jotain tarttis tietty tehdä, mutta se jokin on hieman mysteeri vielä. Miltei valmiita, julkaisemattomia tekstejä on useampiakin, mutta mielessä kytee muutos ja kenties siirtyminen toisenlaiseen julkaisuformaattiin.

Zomba di Maren DVD ilmestyy 18.12!

15 euroa maksava DVD sisältää elokuvan suomeksi ja englanniksi tekstitettynä, 55-minuuttisen making ofin englanniksi tekstitettynä sekä lyhytelokuvat Zomba Intenso (tekstitys vain englanniksi), Non Sono un Razzista ja Speech to the Troops. Kaikkiaan paketissa on lähes kolme tuntia Zombaa.

Halutessaan DVD:n kylkeen saa kotipolttoisen blurayn, jossa on Zomba di Mare suomenkielisin tekstein. Tällöin hinnaksi tulee 17e.

Isompi lanseeraus menee ensi vuoden alkuun. Silloin on luvassa ainakin teatterinäytös Helsingissä, elokuvan nettijulkaisu ja muuta jännää. Ennakkotilaamalla DVD on kuitenkin mahdollista saada vielä jouluksi kotiin ja kavereille. Ennakkotilaukset voi lähettää sähköpostitse osoitteeseen monadifilmi at hotmail.com. Viestiin tulee kirjoittaa tilaajan nimi ja toimitusosoite, maksuohjeet tulevat vastausviestissä. Ennakkotilatut levyt lähetetään postikuluitta!

Monadi-Filmin ensimmäinen kokopitkä elokuva, Zomba di Mare, ilmestyy 18.12.

Alkuvuonna olleiden teatteriesitysten jälkeen elokuvaa on hiottu leikkaus- ja tekstitysmuutoksilla ja pienillä lisäkuvauksilla. DVD:llä on itse elokuvan lisäksi tunnin mittainen making of sekä lyhytelokuvat Zomba Intenso ja Non Sono un Razzista, ma…

Zombasta on kirjoitettu Leffatykissä, Laajakuvassa ja Filmiliekissä.

Ennakkotilauksia otetaan piakkoin vastaan. Ennakkotilattujen levyjen pitäisi ennättää jouluksi tilaajille.

18.12.2013

Zomba_narrow

Tänään Tampereella Cinemadrome-uusinnassa (Niagara, 21:00) esitettävä Zomba di Mare on esillä parissakin nettijutussa.

Turun Ylioppilaslehdessä kirjoitetaan suomalaisesta indie-elokuvasta ja vähän Zombastakin. Juttuun on haastateltu allekirjoittaneen lisäksi Anssi Mänttäriä ja Miika Ullakkoa.

Leffatykissä taas on raportti viime viikonlopun Cinemadrome-kekkereistä. Jussi Sandhu kirjoittaa Zombasta perin innostuneeseen sävyyn:

Elokuvaan on vaikea suhtautua findie-tuotantona, sillä se on jäljeltään poikkeuksellisen ammattimainen ja painii etenkin kuvakerronnallaan laadukkaimpien kotimaisten kanssa.

Tätä Jumalan kirkkautta sopii tosiaan tulla ihmettelemään tänään Tampereelle Niagaraan. Zombaepidemian levittäytymisestä kaupungin ulkopuolelle pian lisää.

Tekstiä muokattu jälkikäteen Tylkkärin mainitsevasta kappaleesta. Ehdin moittia jutun sävyä kummalliseksi. Nyt kun luin sen ajatuksella uudestaan, huomasin, että jutun välittämä kuva indiestä oli muuttunut aika paljon lukemani aiemman version jälkeen. Pahoittelut kömmähdyksestä.

Tänään saa ensi-iltansa Monadi-Filmin ensimmäinen pitkä elokuva, Zomba di Mare. Cinemadrome-elokuvatapahtuman avajaisnäytöksenä toimiva spektakulaari käynnistyy Tampereen Niagarassa klo 19.

Pari tahoa on ehtinyt jo kirjoittaa elokuvasta. Laajakuva.netin Kim Sainio luotaa kritiikissään Zomban suhdetta eksploitaatioelokuvaan:

Eksploitaatiotutkielmana Zomba di Mare on oivaltava, keskittyen yltiöpäisten goretehosteiden sijaan tunteiden, musiikin, dialogin ja toiston lähes härskinomaisen ylitsevuotavaan tulvaan.

Filmiliekin Lauri Tapaninen puolestaan ilahtuu elokuvan surrealistisista piirteistä:

Kokonaisuudessaan Zomba di Mare on ongelmistaankin huolimatta hieno teos. Se piristää innovaatioillaan suomalaista elokuvakenttää sekä osoittaa, että indie-kauhun ei tarvitse olla halpaa ketsuppia tai huonoja digitehosteita.

Zomban muotoaan muuttavasta olemuksesta kertoo, että lehdistönäytöksen jälkeen elokuvasta on lähtenyt pari minuuttia. Luvassa on siis taatusti uunituoretta mättöä. Seitsemän euron lippuja taitaa olla Niagaran kassalla vielä jokunen nopeimmille.

En neuvoisi jättämään väliin.

Zomban takaperoisesta valmistumisprosessista kirjoitin aiemmin täällä.

Kirjoitussarjan edelliset osat täällä ja täällä.

ZDM_1

Zomba di Mare tehtiin kaverien kesken. Jonkinlaista kokemusta näyttelemisestä oli vain parilla esiintyjällä. Se oli hyvä.

Aiemmat elokuvani olen tehnyt näyttelijöiden kanssa, joista on monessa tapauksessa tullut kavereitani. He ovat olleet ammattilaisia, puoliammattilaisia tai harrastajia. Zomba di Mare tehtiin alusta alkaen tutulla kaveriporukalla, kaljoittelun ja paljussa istumisen merkeissä. Hölmöilemään ei silti lähdetty, pelkästään.

On silkkaa potaskaa, että parilla tonnilla syntyvän indie-elokuvan tekoprosessista pitäisi puhua jotenkin sen ammattimaisuutta korostaen ja mittakaavaa suurennellen. Kyllä, Zomban kuvauksiin suhtauduttiin vakavasti, mutta samalla kyse oli myös kaveriporukan ilomielisestä kaljoittelusta kesämökillä. Jos asiat menevät oikein, tämä näkyy lopputuloksessa vain rentona otteena.

Paineisessa kuvaustilanteessa on omat etunsa. Sellainen pusertaa ihmisistä esiin yllättäviä suorituksia. Mieluummin silti kuvaan rennossa ja kiireettömässä ilmapiirissä, kunhan suunta on jotenkin selvillä. Jos tällaista näpertelyä saa vielä harrastaa rakkaiden ystävien kanssa, mikäpä olisi sen parempaa.

ZDM_2

Ei elokuvanteko kummoisia puitteita kysy. Mestariteos saattaa vaatia kameran ja pari ihmistä. Silti elokuvatuotannoista puhuttaessa ajaudutaan aina mittakaavaharhojen maailmaan. Mitä se kertoo, että yksi elokuva maksoi 200 000 000 ja toinen 1000 rahayksikköä? Aina näitä haastatteluissa kuitenkin kysytään.

Zomba di Mare on täynnä isoja ja pieniä hölmöyksiä. Yhdestäkään virheestä en silti voi syyttää rahanpuutetta.

Elokuvan tekeminen kaverien kanssa ei sekään ollut mikään pienen budjetin sanelema pakko. Zomba di Maressa näyttelemistä lähestyttiin eri ehdoin kuin yleensä, koska elokuva tehtiin niin nyrjähtäneellä metodilla. Se toimi. Ensi-illassa valkokankaalle heijastetaan juuri ne henkilöt, jotka sinne kuuluvat. Varaosamiestä ei tällä porukalla olisi tehty, saati Zombaa Varaosamiehen tekijäjoukkiolla.

Näistä asioista on usein kummallista puhua ulkopuolisille. Varsinkin sellaisille, jotka eivät tunne elokuvanteon maailmaa keskimääräistä syvemmin, eivätkä välttämättä osaisi edes erottaa nykyisiä indie-elokuvia ammattituotannoista. Kuinka selittää, että meillä oli tässä kaikki mitä pitikin? Ei paljon, mutta kaikki.

Zomba di Mare saa ensi-iltansa 19.4. Cinemadromessa Tampereella. Lisää tietoa elokuvasta ja näytöksistä Facebookissa.

Zomban takaperoisesta valmistumisprosessista kirjoitin aiemmin täällä.

Kirjoitussarjan edellinen osa täällä.

zo_mi

”Harry Dean Stanton kokee verkkoja usvan keskellä. Verkot ovat täynnä koristeltuja peniksiä.”

Tuollaisista huomioista koostui Zomba di Maren käsikirjoitus. Ne oli kirjattu pieneen pinkkaan pahvilappuja, joista ei ehkä rakentunut juonta, mutta hämärä käsitys elokuvan rekisteristä kuitenkin. Niihin oli tyytyminen, sillä enempää ei kirjoitettu ennen lopullista tekstittämistä. Pääasiassa lapuille oli kirjoitettu elokuvaan sisällytettäviä yksityiskohtia täytekakkujen siunaamisesta (toteutui) selkäkarvojen repimiseen (ei toteutunut).

Totuuden nimissä täytyy sanoa, että olimme toki puhuneet joistakin juonikuluista ja ennen kaikkea hahmojen välisistä suhteista. Niiden turvin vedettiin läpi ensimmäinen, viikon mittainen kuvausputki. Sen loputtua leikkasin materiaalia kasaan ja vajosin epätoivoon.

Siinä missä Zomba-metodin testikenttänä toiminut Zomba Intenso oli ollut kevyesti dokumentaariin kallellaan, tästä näytti tulevan paljon muodollisempi juttu. Kuvatuista kohtauksista tuntui kadonneen kaikki se välittömyys, joka oli elävöittänyt Intensoa. Toisaalta kuvista ei paistanut myöskään mitään kokonaisuutta eteenpäin potkivaa määrätietoisuutta, jota pitkän elokuvan muoto vaatii.

Kun mieli on oppinut käsikirjoitusvetoiseen elokuvantekoon, siitä on vaikea pyristellä pois. Kuvaustilanteen myrskyissä täytyy yleensä tyynnytellä itseään ajattelemalla, että tilanne on hallinnassa. Tällä kertaa materiaali ei vastannut mitenkään moisiin tarpeisiin, koska se tarjosi lähinnä mysteerejä ja avoimia mahdollisuuksia. Edes kuvausaikataulusta ei voinut ruksia tavoitteita saavutetuiksi, koska mitään aikataulua saati tavoitteita ei ollut.

Tässä kohtaa olin melkeinpä valmis heittämään pyyhkeen kehään. En tajunnut yhtään, mihin suuntaan elokuvaa olisi pitänyt viedä. Päätin puskea eteenpäin lähinnä velvollisuudentunnosta.

Hapuileminen ilman käsikirjoitusta tuntui niin kahjolta, että aloin panostaa kahta kovemmin tarinankerronnan visuaaliseen puoleen. Se toimi. Tekemisen ilo palasi vähitellen niin, että loppupään kuvaukset olivat nautinnollisimpia kuvausreissujani koskaan. Oli hyvä, että saatoimme pelata katoliselta kirkolta ja/tai eksploitaatioelokuvilta lainatuilla visuaalisilla elementeillä, koska ne toimivat kätevinä suuntamerkkeinä. Krusifikseista ja ruskeista kirjekuorista tuli fetissejä, joiden ympärille saattoi aina rakentaa jonkinlaista toimintaa, jos pää löi muuten tyhjää.

Genre-elokuvassa ei ole mitenkään tavatonta, että kaikenlaiset koristeet uhkaavat viedä pääosan tarinalta. Ajatellaan vaikka kauhua ja siihen liittyvää goremässäilyä tai toimintaelokuvia ja niiden räjähdyksiä. Toisin kuin perimätieto kertoo, tämä ei välttämättä ole huono juttu. Minä ainakin olen kyllästynyt kuulemaan, kuinka kaikkien elokuvantekijöiden mielestä tärkeintä elokuvassa on tarina, tarina ja tarina.

Zomba di Maren kuvausten päästyä lentoon pyrin muovaamaan elokuvasta rytmin ja tunteen ohjaamaa kuvien ja sävyjen virtaa, jonka täytyi pysyä kiinnostavana jo ennen kuin homma laitettaisiin pakettiin tekstitykset lisäämällä. Tähtäimessä oli musiikin kuuntelua muistuttava, hykerryttävän typerryttävä kokemus.

Nyt voin todeta, ettei touhu ampaissut sillä tavalla kiertoradalle kuin se olisi voinut. Tämä ei tarkoita, etteikö Zomba di Maresta olisi tullut kohtuullisen rasvaista työstöä tai että se olisi jäänyt jotenkin vajaaksi. Jokainen elokuva avaa luonteensa ja salaisuutensa vähitellen. Zomba taisi löytää aika mukavan keskitien häröilyn ja juonellisuuden väliltä. Kuvausten alussa minulle vilunväreitä aiheuttanut materiaalikin istui kokonaisuuteen lopulta oivallisesti ja toimii nyt suvantokohtana juuri siinä vaiheessa elokuvaa, kun se sitä kaipaa.

Mitä alun sitaattiin tulee, niin ei, Harry Dean Stanton ei näyttele Zomba di Maressa. Peniksiä koristelimme kyllä keskimääräistä enemmän.

Zomba di Mare saa ensi-iltansa 19.4. Cinemadromessa Tampereella. Lisää tietoa elokuvasta ja näytöksistä Facebookissa.

Zomba

Zomban takaperoisesta valmistumisprosessista kirjoitin aiemmin täällä.

Uusi kokopitkä elokuvamme Zomba di Mare syntyi varsin yksinkertaisesta ajatuksesta. Koska kukaan muu ei voi tehdä juuri sellaista elokuvaa kuin itse teemme, miksi emme olisi rehellisiä ja tekisi Zombasta tasan sellaista kuin itse haluamme? Elokuvan tekemistä ohjasivat kolme johtoajatusta, joista tässä ensimmäinen:

1. Älkäämme pelätkö tekevämme roskaa

Olipa kerran aika, jolloin roskaelokuvatkin svengasivat. Ryönää roiskittiin kasaan sellaisella tarmon ja taidottomuuden yhdistelmällä, että lopputulokselle saattoi nauraa hyvillä mielin. Valtavirran kylkeen syntyi kukoistava roskaelokuvan mikrokosmos, joka syleili paitsi nyrjähtäneitä aiheita myös kummallisia kerronnan muotoja.

Vähitellen valtavirran elokuvasta tuli A-luokan budjeteilla valmistettua B-tavaraa. Viemäreiden rumilukset nostettiin päivänvaloon ja niiden naamat pyyhittiin seteleihin. Peto kesyyntyi ja roskan katsomisesta tuli mälsää.

2000-luvun roskaelokuva on ilmeeltään ja sielultaan kylmän digitaalista. Eksploitaatiomaakareilla ei tunnu olevan mitään itsekunnioitusta. Tämä on siksikin onnetonta, että elokuvat tavataan tehdä päin helvettiä. Hölmöissä rainoissa ei ole sellaista sympaattisen askartelun henkeä, joka puhalsi elon B-viihteeseen menneinä vuosikymmeninä. Silloin, kun esimerkiksi Fulci loi kauhustaan jonkinlaista Fellinin vereen kastettua versiota.

Varsinaista roskaelokuvaa tai sellaisen pastissia emme lähteneet tekemään, mutta olemme ammentaneet isolla kauhalla esimerkiksi juuri Fulcilta. Hänen parhaat elokuvansa sijaitsevat kutkuttavasti korkean ja matalan törmäyspisteessä. B-elokuva on uljaimmillaan uskaltanut mennä sellaisille sisällön ja muodon alueille, joille sen salonkikelpoiset veljet eivät ole rohjenneet. Me otimme koko Zomba-konseptin lupana tehdä mitä mieleen juolahtaa välittämättä siitä, rajaako se elokuvan yleisöä tai muuttaako se elokuvan käsittämättömäksi portinvartijoiden silmissä.

Zomba di Maressa otetuilla taiteellisilla vapauksilla ei tietenkään ole mitään arvoa, jos ne katsojan silmissä vetävät koko homman perseilyksi. Siksi elokuvan luonteen metsästämisestä tuli yllättävän totista puuhaa. Tästä lisää seuraavan teesin kohdalla.

Zomba di Mare saa ensi-iltansa 19.4. Cinemadromessa Tampereella. Lisää tietoa elokuvasta ja näytöksistä Facebookissa.

%d bloggers like this: