Zomba tekijäänsä opettaa

syyskuu 26, 2012

Sain leikattua toisen pitkän elokuvani, Zomba di Maren. Lisäkuvauksia tarvitaan vain nimeksi, nekin etupäässä tehosteiden kanssa pakerrukseen. Pieni ihme, kun ottaa huomioon, miten elokuva on tehty.

Zomba di Maren kimppuun käytiin metodilla, jonka testilaboratoriona toimi vuoden alussa valmistunut lyhytelokuva Zomba Intenso (ja jonka aiheuttamasta hämmennyksestä puolestaan voi lukea Filmiliekki-blogista). Elokuva on kuvattu ilman käsikirjoitusta, mahdollisesta juonesta on ollut vain hämärä käsitys.

Tämän mahdollisti se, että kaikki kuvaustilanteessa taltioitu puhe heivataan italodubbauksen tieltä. Oikeita repliikkejä dubbaajilla ei ole, vaan heidän puheensa pilkotaan huulisynkkaan ja näyttelijän tunnetilaan sopivaksi. Varsinainen dialogi kirjoitetaan vasta aivan viimeiseksi tekstitysten muodossa. Intensossa oli englanninkieliset tekstit, tämä käännetään myös suomeksi.

On ollut ilahduttavaa huomata, että elokuvan tarinaa pystyy seuraamaan jo nyt, täysin mykkänä ja tekstittömänä versiona. Kuvat välittävät oman totuutensa, jonka tallentamisessa on zomba-metodin suurin arvo. Paria poikkeusta lukuunottamatta näyttelijöistä kukaan ei ole edes harrastelija, joten nauhalle on tarttunut miellyttävän paljon sellaista olemista, joka äänen kera vaikuttaisi amatöörimäiseltä, mutta tällaisenaan toimii miellyttävän suoraviivaisella tavalla.

Yritin olla liikoja puuttumatta siihen, mitä näyttelijät tekevät. Jos joku niin sanotusti vetää yli, sen voi dubbauksen ja tekstityksen avulla kääntää hahmon luontevaksi käyttäytymiseksi suorituksen ympärille rakennetussa tilanteessa. Näyttelijöiden tekemiset ohjaavat näin kokonaisuutta. Jopa siinä määrin, että ruuvasin elokuvan tyyliä vastaamaan tässä piileviin mahdollisuuksiin.

Kuvausten alussa luulin tekeväni tilojen ja paikkojen elokuvaa. Koska meidän ei täytynyt välittää äänittämisen vaatimuksista, suunnittelin kuvaavani paljon avaria kuvia liikenteen vilinässä. Sen sijaan Zombasta tuli harrasta jähmettyneiden ilmeiden arkioopperaa. Rytmin hidastuessa kävi aina vain luontevammaksi syleillä koko konseptiin kuuluvaa absurdiutta. Oli helppo paeta realismia, johon suomi kielenä tahtoo aina elokuvan harmillisesti taivuttaa.

Zomba di Maren maailma on siis läpikotaisin absurdi, mutta varsinaista komediaa emme ole tehneet. Intensossa yritin muovata dialogista liian vitsikästä. Se vei liikaa huomiota kuvassa tapahtuvista asioista ja puheen musikaalisuudesta. Elokuvan lihapitoisuus kärsi, ja juuri lihan perässä olimme nyt liikkeellä.

Paljon voi vielä tapahtua kun ääniä ja tekstejä aletaan sovitella paikoilleen, mutta nyt näyttäisi, että Zomba di Maresta tulee yllättävänkin tanakka tarina yksinäisyydestä ja rakkaudennälästä. En olisi uskonut siinä vaiheessa, kun pyöräytimme projektin käyntiin seuraavalla sananvaihdolla:

”Missä kuvataan?”
”Meidän mökillä. Siellä on palju.”
”No sitten siinä paljussa on varmaan zombi.”

Mainokset

Joulukuussa kuvaamani lyhytelokuva Zomba Intenso sai ensi-iltansa muutama päivä sitten. Seuraavana päivänä vannoin, etten tee enää ikinä yhtään elokuvaa, ja huomenna jatkan taas seuraavan kuvauksia.

Ymmärtääkseni yleisö piti näkemästään, mutta se tuntui oikeastaan aika yhdentekevältä. On nurinkurista, että vaikka katsojan pitää mielessään koko tekoprosessin ajan, hänet sivuuttaa lähes tyystin ensi-illassa.

Oman elokuvan katsominen yleisön kanssa valkokankaalta on yksinkertaisesti niin intensiivistä, ettei kokemuksesta tajua juuri mitään. Testinäytökset ovat oma lukunsa, koska ne ovat työkaluja.

Zomba Intenson ensi-illassa vain tuijotin eteeni kauheassa paineessa. Irti päästämisen tuskaltani en kyennyt tekemään muuta kuin enintään ilahtuneita huomioita elokuvan teknisestä laadusta. Elokuvan tekijälleen tuottama ilo tai suru ei välttämättä ole missään suhteessa lopputulokseen, mikä käy selväksi viimeistään ensi-illassa.

Elokuvateatterin pimeydessä sielua repii se, ettei yleisön reaktio ole koskaan se tekijän kuvittelema optimireaktio. Tämä on kivuliaisuudessaankin hyvä ja jollain tapaa armelias fakta. Sillä kuinka paljon painaa vaakakupissa muutama ensi-illassa kärvistelty hetki, kun sitä on kuitenkin edeltänyt kuukausien tai vuosien mittainen romanssi saman elokuvan kanssa?

22-minuuttinen Zomba Intenso kuvattiin parissa puolihumalaisessa päivässä ilman käsikirjoitusta, joten en edes uskalla kuvitella millaiseen tyhjyyteen pidemmät projektit pudottavat päättyessään. Sitä odotellessa taidan kuvata elokuvan tai pari ja vaalia niiden riemuja niin kauan kuin pystyn.

Monadi-Filmin uusi, 22-minuuttinen lyhytelokuva Zomba Intenso saa ensi-iltansa Tampereen Cinemadrome-tapahtumassa 28.4. klo 20:30. Raina esitetään alkukuvana Lucio Fulcin klassikolle Zombie (1979, aka Zombi 2, Zombie Flesh-Eaters, Island of the Living Dead jne). Lippuja voi ostaa Cinemadromen nettikaupasta.

Zomba Intenso kertoo kolmesta italialaisesta sosiologian opiskelijasta, jotka saapuvat tekemään tutkimuksiaan Riihimäen zombeja kuhiseviin lähimetsiin. Huonostihan siinä käy, vai käykö?

Elokuva on eräänlaista esilämmittelyä kokopitkälle teokselle Zomba di Mare, jonka kuvaukset käynnistyvät tämän kuun lopulla.

%d bloggers like this: