Suomalainen elokuva etsii itseään väärästä paikasta

Suomalaiset elokuvat eivät ole mitään ihan parhaita, noin keskimäärin. Oudoksi asian tekee se, että niiden kehnous on jotenkin identtistä.

Mistä aineksista tämä suomikurjuus pohjimmiltaan rakentuu? Yhden näkökulman asiaan avaa tämän päivän Aamulehdessä Jukka Kangasjärvi, joka päättää arvionsa Joona Tenan Syvälle salatusta seuraavasti:

Syvälle salattu on musertava todiste siitä, kuinka totaalisesti suomalainen elokuva on hukannut kosketuksensa alitajuntaan.

Minulle kyseinen ilmiö on näyttäytynyt jonkinlaisena tekijöiden etääntymisenä todellisuudesta. Suomalaiset elokuvat eivät synnytä vaikutelmaa aidoista ihmiskohtaloista. Sen sijaan valkokankaat tarjoavat amerikkalaisen elokuvakulttuurin trooppeihin takertuvia suomalaisen todellisuuden jähmeitä haamuja .

Kangasjärven huomio on sikäli osuva, että elokuvan suurin voima on kenties sen yhteydessä ihmisen alitajuntaan. Todellisuuden sijasta voidaankin puhua yhtä hyvin alitajunnan tai runouden kadotetusta ymmärryksestä. Suomalainen nykyelokuva näyttää olevan ensisijaisesti kiinnostunut tiettyjen tanssiaskelten mahdollisimman uskollisesta toistamisesta. Koska se suuntaa katseensa niin tiukasti jalkoihinsa, tanssi ei lähde missään vaiheessa todelliseen lentoon.

Tässä kohtaa on olennaista huomata, että lukuisat hienot elokuvantekijät ovat osoittaneet vuosikymmenten mittaan kuinka jäykätkin genrenormit ovat väännettävissä mielen pohjukoita myllertäviksi neronleimauksiksi. Toisekseen tulee muistaa, että elokuvataiteen tekninen ja kallis luonne eivät tee siitä epäsuotuisaa ympäristöä sääntöjen sotkemiselle. Päinvastoin – juuri tuossa jäykässä perusluonteessa piilee väärin tekemisen tarve ja oikeutus. On parempi kompastella vakaumuksella kuin säilyttää kasvonsa sulautumalla ympäristöön.

Alitajunnan ja elokuvan suhde ei ole mitään akateemista näpertelyä. Jos elokuva menettää kosketuksensa alitajuntaan ja runouteen, se menettää kaiken. Tämä koskee yhtäläisesti niin viihde- kuin taide-elokuvaakin.

Kyse on ongelmasta, jonka rinnalla liian pienten budjettien muodostamat pulmat ovat kärpäsen surinaa.